Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Ainakin sunnuntaisin SuomiTV:ltä tuleva Yli Rajojen on brittiläinen BBC:n Tosi-TV-ohjelma, jossa joukko vammaisia vaeltaa 4000 kilometriä Afrikan läpi. Vaikka ohjelmassa tutustutaan vaeltajiin, en nyt muista kaikkien nimiä tai vammoja. Sarjasta löytyy yllättävän hankalasti tietoa netistä.
Mark on kuuro, Peterillä on touretten syndrooma, Tim on menettänyt käsivartensa onnettomuuden myötä, Choleton on menettänyt jalkansa onnettomuuden myötä, Heidi on alaraajahalvaantunut, Kimillä on CP-vamma ja niin edelleen.
Sarja on erittäin kiinnostava ja yksi ainoita tv-ohjelmia joita todella jaksan seurata ja katsoa, sillä moni terve ihminen ei lähtisi vastaavalle reissulle. Teknisten ongelmien lisäksi ryhmää vaivaavat erimielisyydet ja jopa riidat – mikä on melko typerää. Kädettömänä syntynyt mies (jonka nimeä en nyt muista) keskeytti retken juuri joidenkin jäsenien ryhmähengen puuttumisen vuoksi ja osaltaan hygienian vuoksi – hän kun joutuu syömään ja tekemään asioita varpaillaan. Kyse ei näyttänyt kuitenkaan olevan siitä etteikö olisi selvinnyt matkasta.
Minua ärsyttää erityisesti onnettomuudessa vammautuneet, jotka haluavat ylittää itsensä ja pärjätä ilman muiden apua. Heidi erityisesti sanoi että häntä ärsyttää jos joku kysyy häneltä tarvitseeko apua ja että hän ei pidä itseään vammaisena. Minusta on paljon tylympää ja loukkaavampaa avun tarjoajana saada vihaa osakseen, kun asian pitäisi olla päinvastoin – apua tarjoavat tarkoittavat useimmiten kuitenkin hyvää… Minusta vamman tai sairauden myöntäminen ja avun vastaanottaminen on hyvä asia, eikä sitä pitäisi vähätellä. Enkä nyt puhu sellaisesta oikeasti ärsyttävästä tyrkytyksestä, jolloin tarjotaan apua myös niihin asioihin jotka voi selvästi tehdä itse.
Toinen ärsyttävä asia on – jälleen myöhemmällä iällä vammautuneissa – on se että eivät ota huomioon muiden vammoja ja puskevat täysillä eteenpäin kun ratkaiseva asia tällaisessa vaeltamisessa on ryhmänä toimiminen. Esimerkiksi ärsyttävimmät tyypit sarjassa ovat nämä machot urheilijat mm. Tim ja Heidi, jotka käskyttävät ja sättivät muita ja aiheuttavat riitoja ja huonoa ryhmähenkeä.
Touretten syndroomasta kärsivä Peter on mielenkiintoinen henkilö. Peterin sairaus diagnisoitiin vasta myöhään keski-iällä. Aiemmin häntä pidettiin vain ”omituisena” henkilönä. Tästä syystä Peter on ollut koko ikänsä enemmän tai vähemmän kiusattu ja stressitilanteita hän yrittää välttää vetäytymällä. Stressi myös lisää oireita, kuten pakkoliikkeitä ja häiriökäyttäytymistä. Tim ja kumpanit eivät ymmärrä että kyseiset asiat ovat osa sairautta, vaan lisäävät vettä myllyyn… eräällä kuurosokealla kaverillanikin Usherin syndrooma todettiin vasta myöhään teini-iässä.
Mielestäni matkalle lähtijät ovat jo lähtövaiheessa ylittäneet ja todistaneet itsensä yrityksellään, panoksellaan ja urheudellaan, sillä kuten sanoin; moni tervekään ei lähtisi noin vaaralliselle ja pitkälle vaellusreissulle. Siksi heidän ei mielestäni tarvitse todistaa mitään muuta. He ovat ihmeitä jo itsessään.
On ilo seurata ryhmän pärjäämistä ja samalla hieman ikävämpää seurata näitä turhia riitoja ja muita negatiivisia juttuja. Sarjalla on mielestäni uskomattoman hieno sanoma, että kuka tahansa pystyy mihin tahansa – kaikki on vain asenteesta kiinni. Kannattaa katsoa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Pietari
Taitaa kuitenkin kanava olla SuomiTV. Hyvä ohjelma on kyllä. Itseä myös häiritsee tuo muutaman valitus, että muut on liian hitaita. Ekassa jaksossa eräs vanhempi nainen valitti, että Kim on liian hidas. Kohta tämä valittaja sai itse lämpöhalvauksen ja matka pysähtyi tunniksi. Valittaja joutui jättämään matkan lopulta kesken. :)
Rolle
Pietari, Totta, niin onkin! Kiitos korjauksesta. Joku ihme ajatushäiriö tuli :-) teksti on nyt korjattu.
Hiiva
En ole seurannut tuota sarjaa,.
Mutta kertomastasi. Nuo riitelythän on normia realitysarjoissa ja varsinkin kun toimitaan ryhmissä. Osoittaa että vammaiset on ihan samanlaisia kuin terveetkin.
Ymmärrän hyvin jos jotkut vammaiset suuttuvat avun tarjoamisesta, Vaikkapa vammautuneet, niillä on kuitenkin pohjalla terveen identiteetti. Se vaikuttaa. Ja muutenkin ei ne kaikki vammaiset niin avuttomia ole kuin miltä näyttää.
Itse huonokuuloisena törmään toisinaan siihen että muut ovat liiankin avuliaita.
Ihan yleisellä tasolla. Avun tarjoamisen hyvä tarkoituskin on vähän niin ja näin. Se voi olla ihan vain sen takia että avun tarjoajan olo paranee kun tekee ”hyvän” teon. Eli itsekkäistä syistä. Sellainen ” laupias samarialainen-syndrooma”.
Tilannetajua ja pelisilmää kehiin vaan vammaisten auttamisessa. Eli tarkkailee ensin että tarvitseeko apua vai ei. Ja katsoo millainen tyyppi on.
Rolle
Kiitos Hiiva kommentista.
Tiedän. Pointti olikin että se on ikävää…
Hyvä pointti kyllä. Sen ymmärrän että eivät ole niin avuttomia miltä näyttää – senhän kertoo jo koko ohjelman luonne.
En oikein edes tiedä miten huonokuuloista pystyy erityisesti ”auttamaan” ainakaan vamman takia. Mutta sinulta meni ehkä hieman ohi kirjoittamani kohta: ”Enkä nyt puhu sellaisesta oikeasti ärsyttävästä tyrkytyksestä, jolloin tarjotaan apua myös niihin asioihin jotka voi selvästi tehdä itse.”
Tuollaiseen en ole vielä törmännyt, mutta viittasinkin lähinnä ”oikeaan” auttamiseen. Tuon tapaista auttamista ja oman itsetunnon pönkittämistä en oikein ymmärrä enkä osaa tukea…
Näinhän se menee. Jotkut kuitenkin asenteensa vuoksi eivät hyväksy apua keneltäkään tuntemattomalta, ja sitä ei vierestä katsojakaan voi tietää.