Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 29-vuotias.
Alkuvuodesta minua pyydettiin Helsinkiin Ylen studiolle jutustelemaan introverttiydestä nauhalle. Aristelin vähän koko asiaa, sillä ala-asteen laulukokeen sekä papan haastattelutehtävän jälkeen en ole antanut omaa ääntäni nauhalle muiden kuultavaksi. Tein kyllä vuosia musiikkitoimittajan hommia, joissa haastatteluja litteroidessani jouduin kuuntelemaan omaa ääntäni, mutta sitä ei sentään kuullut kukaan muu.
Käsittelen podcasteja ja muutakin esiintymistä nykyään kuitenkin hieman avomielisemmin. On nimittäin helppo puhua aiheesta, josta tietääkin jotain. Koitan psyykata itseäni tapaamisiin, palavereihin ja koulutuksiin muodostamalla ajatuskuvion, jossa ikään kuin juttelen tutuille minulle tutuista aiheista. Aiheista, joista löytyy tietoa ja jotka innostavat, on yllättävän helppo puhua myös ”livenä”.
Yle Kohtaamisia: Introvertit – en tunne enää syyllisyyttä, jos perun viime tingassa menoja
Podcastin tilanne oli yllättävänkin luonnollinen, vaikka keskustelukumppaninani olikin suhteellisen erilainen introvertti eri paikkakunnalta. Itse olen opetellut vanhemmalla iällä sosiaalisempaan suuntaan. Tätä on sellaisten introverttien vaikeampi ymmärtää, joilla ei ole esimerkiksi työn tai harrastusten kautta minkäänlaista sosiaalista kompetenssia lähteä kehittymään esimerkiksi tapaamisten suhteen.
Podcast on melko kelluva ja kokemuksia jakava, mutta se on tarkoituskin. Minulla meni pari kuukautta, ennen kuin kuuntelin jakson itse. Hyvä tuli ja allekirjoitan edelleen kaiken mitä sanoin. Tämä on elämäni ensimmäinen podcast, jossa olen ollut mukana.
Podcastin voi kuunnella Ylen sivuilta sekä suoraan alta.