Vuoden viimeinen

Olen perinteisesti kirjoittanut joka vuosi (jo vuodesta 2005!) pakollisen vuoden viimeisen merkinnän – samalla otsikolla Vuoden viimeinen. Koskaan aikaisemmin en ole kuitenkaan pidemmin pysähtynyt miettimään kulunutta vuotta, jos vuoden 2007 pientä meemiä ei lasketa..

Tänä vuonna sain Niken merkinnästä idean muistella vuotta 2009 kuvin. Onhan noita kuvia tullut otettua tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pelkästään tänä vuonna. Pelkästään kuvien perusteella voisin kertoa jo koko vuoden tapahtumat, mutta siihen kuluisi ihan liikaa aikaa, joten yritän saada vain parhaat palat suollettua ulos kuvin. Vauvakuvia on ainakin otettu ihan liikaa. Murto-osa niistä on näkyvissä Lotan blogissa.

No, mun piti tehdä sellainen kuvakollaasimerkintä, mutta kun huomasin että yhden blogimerkinnän tekemiseen oli kulut jo monta tuntia, en jaksanutkaan. Olen laiska tänä vuonna. Mutta siis oikeasti, valokuvia on tuhansia ja taas tuhansia ja niistä on hyvin vaikea valita edes yhdelle kuukaudelle parhaat kuvat niin että luku pysyy yksi- tai edes kaksinumeroisena. Lotasta on aivan ihania kuvia, niin syntymästä kuin kasvamisestakin. Vuoden aikana vauva ehtii kasvaa ja kehittyä melkolailla ja se on aina iloista seurattavaa.

On käyty mummoloissa, vietetty äitienpäivää, isänpäivää, synttäreitä, merkkipäiviä, käyty sukuloimassa, oltu kotosalla, kesäilty puistossa… Kävin jopa keikoillakin vuonna 2009 (22/11/2009: Swallow the Sun, Lutakko, 22/11/2009: Soulfallen, Lutakko, 22/08/2009: Rotten Sound, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Sotajumala, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Torture Killer, Lutakko Liekeissä, 22/08/2009: Axegressor, Lutakko Liekeissä, 15/08/2009: Stam1na, Jyväskylärock, 15/08/2009: Diablo, Jyväskylärock, 15/08/2009: Mokoma, Jyväskylärock).

Vuosi 2009 on ollut ehkä elämästäni kirjavin. Ei mahdu tämän vuoden tarinat yhdelle arkille. Jos haluat tarkkailla joitakin räippeitä vuodesta, mene arkistosivulle ja selaa merkintöjä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää uutta vuotta sinulle lukijani. Kiitän tästä kuluneesta vuodesta ja myös kaikista edellisistä, koska en ole aiemmin tajunnut kiittää. Antakaa rakettien paukkua!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää