Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen. Klassikkobloggaus, jonka kirjoitin vuoden viimeisenä päivänä vuosina 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2012, 2013, 2014, 2017 ja nyt 2018. Välillä on jäänyt vuosia välistä joko väsymyksen, masennuksen tai kiireen takia. Tänä vuonna on oikeastaan ollut noita kaikkia, mutta päätin silti kirjoittaa. Odottelen tässä joululahjaksi koko perheelle hankkimamme Playstation nelosen pelejä, jotka hitaasti tuossa lataavat itseään konsoliin.

Olen tyypillisesti käynyt jokaisen kuukauden läpi pala palalta. Nyt teen saman, mutta en ota suurempia ressejä asiasta, vaan kirjoitan ajatuksen virtaa mitä mieleen tulee. En minä hyvänen aika enää muista mitä tammikuussa tapahtui. Pakko taas ottaa kuvat avuksi. Viime vuoden vaihtumisesta voit lukea tästä, jos kiinnostaa.

Tammikuu

Viime vuoden uutta vuotta olin viettämässä Panimo Hiisillä. Kävin sen jälkeen katsomassa raketteja lasteni kanssa. Lotta on pelännyt raketteja kolmevuotiaasta ja kahdeksanvuotiaanakin hän vähän niitä pelästyi. Luulee, että tulevat päälle. Oli silti mukavaa puolen yön tienoilla käydä niitä katsomassa.

Tammikuussa säädin DIY-retropelikonsolia, joka keräsi Imgurissakin ihan kivasti näkyvyyttä. Isäni auttoi hieman laitteen elektroniikkapuolen väsäämisessä, nimittäin yhdestä kulmasta oli mennyt pyörteet kokonaan minun vekslailuni myötä. Isäni osaa kyllä kaiken mitä tulee laitteisiin. Tuo laite on nyt ollut vähällä käytöllä, sillä Raspberry Zero pyörittää maksimissaan SNES-konsolia, DOS-pelit 90-luvun jälkeen tökkivät. Keen silti toimii mainiosti. Ja Captain Comic, syntymävuodeltani.

Hommasin paremman DIY-pöytäkoneen tätä varten, joka pyörittää ihan GameCubesta eteenpäin aina pleikkari kakkoseen asti. Ja tietty PC-pelejä. Enemmän taidan käyttää konetta musan tekemiseen.

Tammikuussa olimme myös viettämässä startuppimme Admin Labsin porukan kanssa iltaa Karstulassa. Oli mukavata.

Töissä oli näköjään mukavaa tammikuun 19. päivä, tässä ennen julkaisematon, muokkaamaton kuva:

Oluenmaistelun lisäksi tässä joitakin parhaita paloja tammikuulta:

En jaksanut kysyä lupia, joten blurrasin tyypit:

Helmikuu

Helmikuussa vietin aikaa kotioluttyyppi-kavereiden kanssa. Aleksit on mukavia, propsit teille. Kunpa osaisin olla yhtä sosiaalinen kuin te. Ai niin, paitsi helmikuun 9. päivä olin puhumassa WordCamp Jyväskylässä, josta kirjoitin myös oman bloggauksensa.

Helmikuussa isäni auttoi myös korjaamaan käsikonsolini vikoja.

Muita kuvia helmikuulta:

Maaliskuu

Kävin katsomassa Tik Takin tyyppiä Hempparissa. Pelasin Heroes of Might and Magicia Androidilla. Kävin maalla isän luona. Todistin säynätsalolaisen Aalto Panimon ensioluen lanseerausta. Vein tyttäreni työpaikalle (maaliskuun bloggaus). Random ennen julkaisematon kuva:

Tässä toinen, isä ja poika:

Huhtikuu

Sitä samaa, perhe-elämää. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Toki kävin myös olutfestareilla. Ja lenkillä. Ja IRC-kanavani pulina miittasi. Eipä juuri muuta ihmeellistä, kaiketi.

Toukokuu

Tallinnan olutviikonloppu. Duden aamupala:

Karstulan grillaussetit. Kirkkopuiston jäätelöt. Töitä. Steelfest. Kotiolut. Firman lounas. Hyviä hetkiä.

Kesäkuu

Pesälä (isäni lapsuudenkoti, minun lapsuuden ympäristö, paikka jossa on satavuotias sauna, lehmiä).

Olutsatamassa oli pippalot. Manun heviletti leikattiin lyhyeksi (nyyh). Kävin Serbiassa, ei ollut häävi maa. Mutta opin paljon. Pistettiin rekry päälle. Käytiin Kajaanissa mökillä.

Heinäkuu

Hääpäivä. Retropelejä. Uimista. Loikoilua. Ei filttereitä eikä tehosteita tässä kuvassa:

John Smith Veeran kanssa:

Elokuu

Isän luona Pesälässä. Tehtiin saunavihdat. Saunottiin.

Elektroniikkaa. Uusia työnäytteitä. Lillijunaa. Manun synttäreitä Leo Leikkimaassa.

Syyskuu

Oulu. Ystäviä minulla vieläkin on sentään. Oulussa oli mukava käydä ensimmäistä kertaa, tapaamassa Ottoa ja Henriä. Näin toripoliisinkin. Hyvä reissu. Käytiin katsomassa uutta mahtavaa toimistoa. Julkaisin uutta musaa. Käytiin Turussa.

Lokakuu

Keikkailua. Toimiston muutto.

Marraskuu

Täytin 30. En näköjään kirjoittanut blogiin siitä mitään. Tein musiikkia. Paiskin töitä.

Joulukuu

Aika hiljaista, paitsi yrityksellä. Täpöllä tullut tehtyä hommia. Isäukolla huonompia päiviä.

Loppusanat

Aika moninainen vuosi. Ei niin tapahtumarikas kuin aiemmin, mutta olen päässyt kokemaan kaikenlaista siltikin. Kiitollinen kaikille, jotka ovat elämääni vaikuttaneet positiivisesti. Twitter on mulle yhä suurin voimavara. Loppuvuosi on ollut vaikeampi, mutta yritän elää päivän kerrallaan. Toivon sinulle, lukijani, hyvää uutta vuotta!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää