Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Perjantaina tapasin kerrankin Veeran kavereita lapsuusajoilta. He olivat Jyväskylässä muistaakseni jonkun salibandy-ottelun takia. Tytöt olivat kuuroja, joten kommunikoimme viittomalla. Pärjäsin yllättävän hyvin, vaikka alussa jännitti. Tervehdin ja kerroin heti alkuun nimeni ja että minua kutsutaan Rolleksi. Veera oli iloinen ja selitti innoissaan kaikkea heille. Yllättävää – he eivät olleet nähneet aikoihin. Minua suorastaan liikutti kun tuntui niin hyvältä olla mukana ja nähdä Veera niin pirteänä. Ymmärsin joitakin sanoja sieltä täältä heidän jutteluistaan. Veera tulkkasi minulle välillä puhumalla. Hän oli kertonut heille että viittoo hitaammin. Viitoin heille haluavani oppia lisää ja että haluan tulkiksi joku päivä. He olivat ihan yllättyneitä. He kysyivät minulta jotain ja vastasin. He ymmärsivät. Kerroin olevani sivarissa yliopistolla ja että en tiedä mitä teen jatkossa. Olin iloinen. He olivat oikein mukavia.
Lauantaina lähdettiin heti aamusta ajamaan Espooseen vanhempieni kyydissä. Mukana oli veljeni Urho. Matka taittui leffaa katsellessa (iPodilta), musiikkia kuunnellessa ja kirjaa lukiessa. Nukuttiin myös vähän. Perillä näin ensimmäistä kertaa pienenpienen siskontyttöni. Enona pidin häntä jopa sylissä. Oli hassua. Pikkuinen oli älyttömän söpö. Hänen äitinsä ei antanut lupaa julkaista kuvaa tytöstä, mutta saat nähdä ilmeeni kun pitelen häntä:
Reissu oli aika rankka, varsinkin ajomatkat. Veeraa eritoten väsytti kotiin palatessa, toinen Helsinkireissu viikon sisään oli hänelle vähän liikaa. Nukahdimmekin pian kotiin päästyämme. Viikonloppu meni tosi nopeasti. Tällä viikolla olisi vuorossa Veeran synttärit ja vappu. Paavo palasi takaisin töihin ja hänellä loppuu siviilipalvelus ensi viikolla. Eipä tässä muuta.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
