Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Väsyneisyyttä, mutta ei voi mitään. Eilen piti ottaa päiväunet, mutta en jostain syystä malttanut mennä nukkumaan. Rupesin heti kitaratuntejen jälkeen soittamaan kitaraa, käytännön harjoituksia. Päätä jomotti koko ajan aamusta iltaan lakkaamatta, ei tavallisesti, vaan se johtui ihan univelasta ja unenpuutteesta. Jotenkin en vain nukahda heti. Jos menen yhdeltätoista nukkumaan, nukahdan 23-01 ja herään tyypillisesti kuudelta jotta ehtisin käydä suihkussa ja syömässä. Kiitos runsaasta kommenttimäärästä, nyt olen taas iloinen. Onnellinen ja väsynyt. Tajusin jopa katsoa asetuksia, jos nyt ne kommentit näkyisivät. Hohhoijj, kylläpäs cappucino herättää.
Onneksi perjantai menee aina nopeasti, vaikka onkin ranskaa. Perjantai on nimittäin ainoa päivä jolloin ranska on 10-12 tunneilla. Muina päivinä se on rasittavasti viimesien kaksoistuntien kodalla. Jotenkin mua vielä ärsyttää kun kaikki kaverit lähti pois. Kaikki on eri lukiossa! Ainoastaan yks Ari pääsi samaan kouluun vanhasta koulusta, mutta se ei ole ikinä ollu mulle semmonen ”tosiystävä”. No joo, onhan meidän luokalla ihan mukavia tyyppejä, joista olen saanut uusia kavereitakin, mutta suurinosa on sellasia juoppoilevia pellejä. No joo, nyt pitää pukea päälle ja valmistautua lähtöön. Nallepyjama voi olla liian eksoottinen kouluasu tälle päivälle.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
