Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Jos et vielä tiennyt, niin olen kristitty, uskovainen, hihhuliksikin sanottu. Uskon Jeesukseen ja evoluutioteorian sijaan kreationismiin. Se että olen uskovainen, ei kuitenkaan näy mitenkään päällepäin. Päinvastoin, minua voi kuvieni, ulkonäköni ja musiikkimakuni perusteella joku luulla jopa paholaisenpalvojaksi. Uskoni näkyy lähinnä aatteissani, ajatusmaailmassani, luonteessani, suvaitsevaisuudessani, pasifistisuudessani.
Joidenkin toisten uskovien mielestä saatan olla heikko uskova, ulkokultainen, tekopyhä, tai uskonsa menettänyt/menettämässä. Olen monesti pohtinut samaa mitä isäni, riittääkö pelkkä usko, vai pitääkö elämäntapojen olla radikaalisti mahdollisimman synnitöntä, tai syntiä vastaan kilvoittelua. Usein tuntuu myös että ihmiset määrittelvät synnin, ei Jumala.
Isäni tiivisti hyvin ristiriidan, jota olen itsekin ihmetellyt:
Ristiriita pähkinänkuoressa: Armo pitäisi saada ”rahatta ja hinnatta”, uskon kautta ilman tekoja sellaisenaan, mutta samaan aikaan pitää kuitenkin tehdä jotain – eli parannus synnistä. Varsinkaan ”tietoisesti ja tahallaan” sitä ei saa tehdä, mitä se käytännössä liekään, koskapa harvemmin sitä tietämättä tehtäneen. Ilman syntiä ei kuitenkaan pysty elämään ja sanotaan olevan valhetta, jos joku niin väittää. Synnittömästi elämisen yrittäminen on pahimman luokan syntiä sekin, joka suistaa pois armosta.
Uskon, että uskoni riittää. Aiheesta pohdin aiemmin myös myös radikaali.net-foorumilla, johon sain hyviä vastauksia. Tämän artikkelin kirjoitin jo paljon aiemmin, mutta kirjoittaminen jäi kesken kun vanhempani tulivat kylään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Newday
Omalla kohdallani minua ao. uskonnosta ei vieraannuttanut niinkään sisäiset ristiriidat, vaan ristiriidat sen suhteen, miten näen maailman sekä konkreettisesti että hengellisesti…
Jos pelkkään Raamattuun on uskomista, niin pohtimasi ristiriita lienee esitetty monessakin kohtaa varsin ristiriidattomasti. Jos uskoo vilpittömästi Jeesukseen, on pelastunut, vaikka elämässä mitä tekisikin. Jos elää synnillistä elämää, tarkoittaa se, että Saatana on saanut vietyä sinua pois Jumalan tarkoittamalta tieltä. Pitää vain miettiä lopulta, ketä pitää herranaan – Luciferia vai Jeesusta. Eiköhän Saatanakin näet usko Jeesukseen, muttei silti ole pelastettu.
Eli usko riittää, mutta jos ei noudata juuri mitään Jumalan asettamia ohjeita, voi miettiä, onko usko todellista uskoa. Siitä synnin välttelyssä lienee kysymys.
Sen sijaan ihmettelen syvästi sitä, miten kristinusko ja evoluutioteoria sulkevat toisensa pois. Raamattu pursuaa vertauskuvia ja siksi ei pidä sulkea pois sitä mahdollisuutta, että luomiskertomuskin olisi vertauskuva – välittämättä siitä, että siihen uskottiin aiemmin.
Toisaalta Raamattu on kokonaan ihmisten ylöskirjaama. Ehkäpä Jumala kertoi Genesiksen kirjoittajalle evoluutioteorian, mutta kirjoittaja piti sitä absurdina eikä uskonut muidenkaan pitävän siitä. Pitää kuitenkin muistaa, että uskonto on lähtökohtaisesti ihmistä varten eikä toisinpäin. Muuten meillä ei olisi useita uskonlahkoja tai riitoja siitä, mikä on naisen paikka seurakunnassa. Mitä asiaan omalta kannaltani tulee, niin mielestäni jumalia tuskin liiemmin kiinnostaa, mitä ihmiset tekevät hengenelämässään. On vain helpompi elää, jos niiden kanssa on sovussa – tai pikemminkin, ettei riko niiden rauhaa.
Mutta vaikeita kysymyksiä ilman konkreettista vastausta. Kannattaa toisinaan miettiä niitä, mutta kokemukseni mukaan turhan syvät mietinnät vievät vain järjen.
tms_
Niin, mulle oli suurta tajuta joskus, että ihminen ei ole syntinen siksi, että tekee syntiä, vaan ihminen tekee syntiä siksi, koska on syntinen. Loppuun asti. Mutta kuitenkin: ”Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. ”
rolle
Ajattelinkin että tämä aihe herättää keskustelua. Viestin olikin tarkoitus olla lyhyt ja laukaista vain ilmoille hieman puheenaihetta.
Evoluutioteoria tai varsinkin siihen liittyvä ”Big Bang” perustuu tietääkseni sattumaan, ei tieteeseen. Kristinuskossa ei uskota että olemme vain sattuman tulos.
Newday
Toisaalta tieteeseen liittyy ajatus determinismistä, eli asiat voivat mennä vain yhdellä mahdollisella tavalla. Kun Big Bang on alkanut, ei siitä ole voinut sattuman kautta tulla mitään muuta kuin sellainen maailma, jossa tällä hetkellä elämme. Eikö tämä kävisi yhteen Jumalan suunnitelman kanssa?
Osmo
Yksi syy miksen pidä kristinuskosta, ajatus siitä että olen oletusarvoisesti paha ja huono, ei tunnu kovinkaan hedelmälliseltä. Tai oikealta – minulle.
Haluaisin kysyä, mikset usko evoluutioteoriaan? Tiede ei ole uskon asia :P Haluaisin keskustella kanssasi evoluutioteoriasta, mutten tiedä siitä kovinkaan paljoa, joten se joutuu odottamaan toistaiseksi :D
Tuomas
Alkuräjähdysteoria ei liity evoluutioteoriaan. Alkuräjähdys ei oikeastaan ole edes ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa vaan hyvinkin samalla linjalla: kaikki on saanut joskus alkunsa. Kukaan ei tiedä, mitä sitä ennen on tapahtunut. Me kristityt kutsumme tuota tapahtumaa luomiseksi.
Evoluutioteoria taas on jonkin verran ristiriidassa luomiskertomuksen kanssa – tai ainakin vaatii hyvin vapaamielistä raamatuntulkintaa jos haluaa nähdä niiden olevan yhtäaikaa tosia. Tottakai Jumalalle on mahdollista luoda maailma millä tavoin tahansa, mutta hän ei koskaan toimi vastoin ilmoitustaan.
En nyt lähde perustelemaan miksi evoluutioteoria ei yksinään ole toimiva, siihen on muut paneutuneet jo riittävästi. Ks. alkuun vaikka tämä tuore juttu http://users.jyu.fi/~tuma/evoluutio_luominen.pdf
Tuomas
Niin ja Ronille vielä: tottakai uskosi riittää. Siihen meillä on Jumalan lupaus ja Jumalan lupaukset ovat ehdottoman luotettavia. Jeesus vakuuttaa: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. ”. (Joh 6:47). Minusta ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä siitä. Jos joku sitten sanoo, että uskosi on ilman tekoja kuollutta, niin itse sanoisin että jo tämä kirjoittamasi juttu tässä on esimerkkinä teosta, jonka taustalla vaikuttaa usko. Ja synnit ovat ehdottomasti anteeksiannetut – niin menneet kuin tulevat, ja kasteessa ne on haudattu ”entisen ihmisen” kanssa pois. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että kristittynä eläminen on tietysti jatkuvaa parannuksen tekemistä mikäli näkee tekevänsä väärin. Se ei kuitenkaan hallitse elämää.
Minua itseäni kristittynä kiinnostaa tietysti suunnattomasti tuntea, millainen Jumala *oikeasti* on – ei vain mielikuvissani, vaan ihan oikeasti. Miten voin rakastaa häntä jos en tunne häntä? Miten voin tuntea Häntä, jos en tunne hänen ilmoitustaan? No, siksipä pidän Raamatun tuntemista hyvin tärkeänä kristitylle. Toinen syy löytyy raamatusta itsestään: miten voin selvitä lopun ajan eksytyksistä ellen erota niitä totuudesta?
Raamatun lukeminen tai tunteminen ei kuitenkaan ole ehtona pelastukselle, joten mitään velvotteita raamatun tutkimiselle (tai oikeastaan millekään muulle) ei ole. Jumala näkee sydämeen ja sehän riittää. Ihminen ei aikaansaa tekoja tai muuttumista. Usko saa. Sinulla on usko, joten sinulla on teot.
No, jotain tämmöistä tähän nyt tuli kirjoteltua töiden lomassa. Terkkuja kaliforniasta, Tuomas
rolle
Tähän on monta perustelua, joita en lähde nyt tässä kummemmin availemaan. Koen vain luomisen loogisemmaksi, kuin sen että olisimme kehittyneet miljoonien ja vielä miljoonien ja miljardien vuosien saatossa jostakin ihme itiöstä. Koen myöskin vaikeaksi uskoa että olisimme kehittyneet apinoista – en pidä ihmistä niin tyhmänä olentona…
Siinä mielessä evoluutioteoria on uskon kysymys, sillä vaikka evoluutioteoriaa on yritetty todistaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla, en usko että nuo todisteet pitävät paikkaansa. ”Löydettyjen” ”apinaihmisten” luut, ym.
Tietty osassa evoluutioteoriaan sisältyvissä Darwinin teorioissa, opeissa ja aatteissa on perää, esimerkiksi perinnöllisyys ja geenitutkimukset.
Sitä on vihjailtu, ihan oikein aavistit :) Ihan Kaliforniasta asti kirjoittelet? Mukavaa (työ)lomaa sinne!
Osmo
Mulle se on loogisempaa kuin (kristinuskon) jumala, tai mikään muukaan jumala, mutta en sano että ne olis mahdottomia. Eikä evoluutioteoria väitäkään meidän kehittyneen apinoista, vaan meillä on ollut sama esi-isä, josta on lähtenyt kehittymään kädellisten sukupuu, johon kuuluvat apinat (gorillat, simpanssit jne) ja ihmiset.
Sinänsä hyvä, että kyseenalaistat tieteelliset teoriat, mutta oletko kuinka tutustunut niihin? :) Kysyn tämän siis ihan hyvässä hengessä :D
Millä perusteella et pidä fossiileja pätevänä evoluution todisteena? Hyväksyt evoluution ainakin osittain, ilmeisesti. Genetiikka, perinnöllisyys, dna ovat juuri todisteita evoluutiosta :) Samoin koiranjalostus on nopeutettua evoluutiota.
Ja ihan pureskeltavaksi: http://www.youtube.com/watch?v=UB_htqDCP-s
P.s. kunnioitan uskoasi, yritän vain jakaa ajatuksia, en tarkoita loukata.
Osmo
Ja mua kyl kiinnostaisi noi sun perusteesi mikset usko evoluutioteoriaan, vaikka sähköpostiin?