Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Eilen olin töissä. Suunnittelen sivut eräälle tapahtumalle. Viiden jälkeen lähdin toimistolle, jossa suunnittelimme projektin alkuun. Aloitin ulkoasun työstämisen ja sain sen ihan hyvään vaiheeseen. Olen nukkunut huonosti tällä viikolla ja töitä aloitettaessa pää tuntui ihan tyhjältä, eikä minua lohduttanut yhtään se että minun piti sisällyttää kyseisen tapahtuman mainos kokonaisena, juurikaan muokkaamatta ulkoasuun, eikä se että asiakas katsoo koko ajan vieressä kun työskentelen.
Selvisin, mutta seuraava suunnittelukerta arvelluttaa. Tuntuu erilaiselta mennä jonnekin suunnittelemaan ja tekemään sivuja, kuin tehdä kotona omalla tietokoneella. Tuntuu oikealta työltä kun saa oikeasti lähteä töihin. Kotona on mukavampaa, rennompaa ja sujuvampaa työskennellä (eikä sitä voi niin helposti kutsua työksi), mutta toisaalta kotona sortuu esim. kuuntelemaan musiikkia työaikana, kun taas ”töissä” voi keskittyä pelkkään työskentelyyn. Silti huonoina päivinä on vähän stressaavaa lähteä töihin, mutta nämä ovat näitä työelämän varjopuolia. Pitää vaan muistaa käyttää luovuuttaan ja aivojaan. Lauantaina projekti viedään päätökseen.
Tänään on espanjan sanakokeet (kaksi kappaletta, toinen rästissä matkalta). En ehtinyt lukea eilen kunnolla. En ehtinyt kirjoittaakaan kunnolla. Sekavaa stressitekstiä. Takaisin ruotsin tunnille. Elämä on sitten ihanaa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
