Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Tänä aamuna heräsin… heräsin… heräsin… ja heräsin. Tiedätkö, kun herää… painaa torkku-näppäintä… (tämän jälkeen nukahtaa, omasta mielestä menee sekunti vaikka on kulunut 10 minuuttia…) painaa torkkua, sekunnin päästä painaa torkkua, sekunti, painaa torkkua… heräsin aika monta kertaa kunnes tajusin että kello on miltei yhdeksän. Olin herännyt ensimmäisen kerran puoli kuudelta, sillä kihlattuni oli lähdössä Helsinkiin sinne tutkimuksiin. Jäi hirveä ikävä. Taitaa olla vuoden 2008 ensimmäinen yö yksin. Ikävä. Ikävä. Ikävä.
Aamupäivällä sain vihdoinkin tulostettua tarvittavat laput jotka vein sossuun ruokatauon aikaan. Ehdin myös käydä kotona syömässä nuudelit ja tulla ajoissa takaisin töihin.
Töissä on edelleen muuttoroudauksia, varaston tyhjennyksiä ja muuta pakollista hommaa. Työharjoittelijan (ex-siviilipalvelusmiehen) Jonin kanssa roudattiin juuri ennen kahvitaukoa pari kaappia johtajan uuteen huoneeseen. Tauon jälkeen luvassa olisi lisää muuttotöitä. Alan jo todellakin kaivata atk-lähituen tehtäviä…
Illalla on onneksi Dark Tranquillityn keikka (lupaan kirjoittaa arvostelun heti keikan jälkeen), joka huuhtoo hetkeksi tämän ikävän pois. Veera, tulethan pian takaisin? :’-)
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
