Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Päätinpä ihan vain tuntojani ruveta purkailemaan. Joskus ärsyttää ihmiset jotka tekevät olettamuksia muista ihmisistä ja kertovat niitä muillekin. Itseäni häiritsee, jos minusta on kerrottu minua koskevia asioita muille – oli kyseessä sitten sukulaiseni tai kuka tahansa -, varsinkin silloin jos asia on sellainen jonka olisin itse halunnut kertoa.
Ette tietenkään voi tietää mistä puhun, mutta otetaanpa esimerkiksi tuleva lapseni jonka olemme päättäneet jättää kirkollisesti siunaamatta, emmehän kuulu kirkkoon ja asialla ei ole muutenkaan meille niin suurta merkitystä kuin toiselle. Eihän se mikään pakko ole? Mutta pakkoko asiasta on kertoa mummolle joka vanhoollisena ihmisenä tietysti saattaa tuohtua asiasta tai pitää sitä jopa surullisena. Ja tuliko mieleen että ehkä haluaisimme itse kertoa siunaammeko oman lapsemme vai emme? Eikö kyse ole meidän lapsestamme eikä toisten?
Sama juttu pätee muihinkin vastaavin täysin henkilökohtaisiin asioihin. Asian ei tarvitse olla negatiivinen, ylipäätään potuttaa että joku toinen kertoo/juoruaa sellaisesta asiasta jonka olisin ehkä itse halunnut kertoa. Joissakin tilanteissa vain pistää vihaksi kun tutulle kertoo innoissaan jostakin itselle tärkeästä asiasta tai saavutuksesta niin toinen sanoo jo kiinnostuksen menettäneenä ”joo herra X kertoi jo”. Tietyistä asioista voisi ehkä kiltisti kysyä saako kertoa eteenpäin ennen kuin menee laulamaan kaupungille aariaa siitä että eräs mies nimeltä Rolle harrasti eilen kello 8:54 seksiä lampaan kanssa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
