Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Vuodessa on vain neljä vuodenaikaa, joista kylmin on talvi. Talvi on nyt tullut. En pidä enää talvesta niin paljon kuin ennen. Talvella rahastetaan. Ennen talvisinkin oli kivaa, kun sai laskea mäkeä ja lumilautailla halvalla. Nykyään laskettelu maksaa liian paljon. Ja kun menen kouluun, minua paleltaa ja värisyttää päästä varpaisiin, vaikka olen pukeutunut kuinka lämpimästi. Talvella on tyhmää. Miksi talvi kestää melkein puoli vuotta. Kesä saisi olla talven tilalla. Olisi paljon parempi: Kevät, kesä, syksy ja sitten taas uudestaan kesä. Ainoa haitta olisi, että keväällä ei olisi yhtään lunta sulamaan.
Luen tällä hetkellä Hitlerin Saksasta kertovia kirjoja. Jack Cavanaughin ”Kuoleman Uni” ja Anne Frankin Päiväkirja, vaikka olen lukenut sen joskus vuosia sitten. Anne Frankin päiväkirja on uskomattoman hyvin kirjoitettu. Kirjaa lukiessa mietin, että voisin itsekin ruveta kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin. Voisin kuvailla jokaista pientä asiaa. Mutta sitten se menisi ehkä liian yksityiskohtaisesti. Siis kun Anne Frankhan oli alunperin kirjoittanut kirjan vain itselleen. Haluan pitää nimenomaan nettipäiväkirjamaista blogia, mutta en silti kuitenkaan halua, että koko maailman ihmiset voisivat lukea elämääni kuin kirjaa. Toisaalta ristiriitaista.
Syy siihen, miksi haluan kirjoittaa nettiin päiväkirjaa, on yksinkertainen: Kirjoitin pienenä innokkaasti tavallista päiväkirjaa. Nostin juuri pöydälle kolme täyteen kirjoitettua kirjavaa pahvikantista päiväkirjaani. Lisäksi löysin pari yhdistettyä tarina- ja päiväkirjaa vuodelta 1997 (olin silloin 7-8 vuotias). Nuo kahdeksan vuotta vanhat tarinat ovat todella hauskaa luettavaa. En tiedä mistä sain ideani kaikkiin noihin tarinoihin. Tässä on ensimmäisen tarinakirjan ensimmäisen sivun ensimmäinen tarina:
Olin todellinen tarinankirjoittaja kahdeksan vuotta sitten. Hauska lukea omia kirjoituksiaan jälkeenpäin, kun ei edes muista kunnolla niiden syntyä. Erityisesti kuvailut joissakin tarinoissa ovat kutkuttavia. Esim. yhden tarinan pojan luonteen kuvailu: ”Kalle on rauhallinen ja itsepäinen poika, joka on kekseliäs ja aika äkkipikainen”. Ei yhtään ristiriidassa. Vanhoista päiväkirjoista muistuu mieleen asioita, jotka on unohtanut. Kuuntelinpas paskaa musiikkia. Naurattaa. E-Typeä kyllä kuuntelen vieläkin. Kesät olivat leppoisia ja taisin tykätä mummolassa olemista. Tässä on joitakin satunnaisia merkintöjä eri kohdista, joita kehtaan julkaista.
Tulin pari tuntia sitten koulusta. En ole kirjoittanut kahteen kuukauteen mitään, koska en ole löytänyt päiväkirjaa. Arvaa mitä?! Kohta alkaa kesäloma! Ja arvaa minne menen? No tietysti mummolaan ja Nikon kanssa! Sen kahden kuukauden aikana on tapahtunut kaikenmoista! Ostettiin uusi peli, jonka nimi on ”Command & Conguer”. Se on paras peli, tietysti sotapeli. Sitten olen nauhoittanut kasetille kaikenmoisia juttuja. Luettelen ne: Backstreet boys, E-Type, Boy-zone, Scooter, Smurffit, Doctor Bombay, Offspring, Aknestik, Don huonot.
Perjantaina 18. Kesäkuuta 1999
Tänään kun heräsin, rekka-auto oli jäänyt jumiin meidän tien kääntymispaikalla. Menen tänään pelaamaan pesistä naapureitten kanssa. Arvaa mitä? Minut pakotettiin leirille! Se ei ollut hauskaa! Mutta onneksi pääsen mummolaan! P.S. 30 astetta lämmintä. On ollut aika lämmintä viime aikoina. Mutta Pohjois-Suomeen luvattiin lumisadetta ja pakkasta, vaikka on kesä!
Maanantaina 26. Heinäkuuta 1999
Niko ja Urho (pikkuveljet) riehuu, kun Urho hukutti Nikon markan. Ja tänään on Merin (isosisko) synttärit. Huom! Olen tehnyt jo yli 20 sarjakuvalehteä ja uusimman nimi on ”Matka Kiinaan”. Se näyttää tältä: (lehti on valitettavasti hävinnyt historian pyörteisiin). P.S. Emme leiki enää intiaaneja!
Sunnuntaina 7. Marraskuuta 1999
Voi voi, anteeksi kun unohdin kirjoittaa. On tapahtunut kaikenlaista synttäri-kohinaa. Kävin katsomassa iskän ja Nikon kanssa ”Asterix & Obelix” -elokuvan. Onko tuttu? Siis ELOKUVAN! Ei semmoisen typerän piirretyn, vaan elokuvan! Se oli hyvä. Sain lahjaksi kassalippaan. Seuraavalla sivulla näet sen kuvan. Ja sitten sain Dongey Kong nintendopelin. Se oli myös hyvä. Sain myös sisäliikuntakengät. Ne oli hyvät. Ja sain myös vadelmakakkua. Se oli täyttävää. Olen nyt 11 vuotta.
Mutta siirrytäänpä takaisin nykyaikaan. Tällä viikolla en ole ehtinyt tehdä muuta kuin opiskella. Maanantaina pääsin kahdelta. Kun tulin kotiin, pelasin tietokoneella jonkin aikaa ja rupesin tekemään ranskan läksyjä. Tiistaina oli pitkä päivä ja koulun jälkeen oli vielä ylimääräinen opotunti. Kun tulin kotiin, rupesin ensimmäisenä lukemaan kirjoja. Luin kirjoja kuuteen asti ja menin sitten tietokoneelle. Taisin taas pelata UO:ta. Sivuprojekteista ei ole tullut vielä mitään näyttämisen arvoista aikaiseksi. Toisen sivuprojektin vaatimukset ovat vielä hieman epäselviä ja toista en ole ehtinyt tekemään. Olen herännyt kahtena aamuna 5:45, mutta en todellakaan pirteänä. Olin koulussa tänään elävä zombie. Kävin 8-10 ranskan tunneilla ja RO-tunnilla, mutta unohdin taas englannin tunnin. Ärsyttävästi ranskan tunnit 8-10 ja 12-13 yksi englannin tunti. Välissä pari tuntia tyhjää.
Tänään siis tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin ja istahdin heti tietokoneelle. Tein vieraskirjalle ja kommenteille uuden lookin ja säädin jotain juttuja. Nyt jatkan säätämistä. Sisällä on kylmä, vaikka patteri on lämpimänä. Hirveä viima ja lumipyry. Kuolen talvella. Jo nyt on tarpeeksi kylmä.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
