Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Mikä ihme siinä on että sairaalassa saa aina odotella tuntikausia, vaikka on varattu aika? Joka ikinen kerta. Ja aina ohjaillaan väärään paikkaan ja annetaan väärää tietoa. Ehdimme melkein tunnin odottaa Lotan lääkäriä, kun ilmoittautumisluukun ämmä tuli sanomaan että tänään onkin joku ihme poikkeuspäivä ja juuri meidän vastaanotto on kokonaan eri rakennuksessa 200 metrin päässä. Sama tyly nainen joka ilman hymyn häivääkään sanoi ”lasku tulee sitten perässä”. Mikä lasku? Ajan oli varannut neuvola, emme me. Toisaalta sossuhan sen maksaa. En oikein osaa näyttää suuttumustani, mutta olin aika äkäinen, vielä kun väsyttääkin…
Hoitaja sanoi että odotella ei enää tarvitse, että he odottavat siellä. Hän neuvoi reitinkin päin persettä, mutta löysimme itse paikalle. Puolet rakennuksesta on remontissa ja sisäänkäyntikin on eri paikassa. Käskivät odottamaan jälleen, eli hoitaja puhui paskaa…
En ole tainnut yhtään sairaalakäyntiä tehdä ilman odottelua, väärää tietoa, sekoilua tai muuta häslinkiä. Ymmärrän kyllä että on pulaa resursseista, mutta välillä touhu menee kohtuuttomaksi.
Kun vihdoinkin kaiken sen odottelun jälkeen pääsimme vastaanotolle, lääkäri totesi että Lotalla on kaikki hyvin. Joskus puolivuotisneuvolassa Lotalla oli todettu pieni napatyrä jonka sanottiin menevän itsestään ohi. Aika tarkastukselle varattiin kuitenkin. Olen iloinen siitä että kaikki on hyvin, mutta tuli odoteltua pari tuntia minuutin vastaanottoa, jonka lopputuloksen tiesin etukäteen – Lotalla ei nimittäin ole näkynyt tyrää tai mitään siihen liittyvää mielestäni koskaan.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Agakonna
Kaikki vie aikansa. 2000-luvulla ihmisillä on aina kiire ei minnekään.