Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Suomalaista itsetuntoa riepottelevat keväisin usein monikin asia. Tänä keväänä siihen vaikuttaa ennätyksellinen määrä enemmän tai vähemmän tärkeitä asioita, kuten vaalit ja politiikka, Nokia, Jääkiekon mm-kisat ja Euroviisut. Itse en ole koskaan ollut erityisen isänmaallinen, mutta kyllä tuntuu jostain syystä silti hyvältä se että moni niin hyvä bändi on Suomesta ja kun Suomi menestyy ja näkyy eri osa-alueilla tuolla muuallakin maailmassa.
Yleisesti ottaen suomalaisten isänmaallisuus on alle keskitasoa. Tuntuu että puolet porukasta tykkää Suomesta, toisen puolen mielestä Suomi on paska maa. Itse heittelehdin jossain tässä välimaastossa. Useimmiten lukeudun kuitenkin toisinaloittelijoiden leiriin yhteiskuntakriittisyyteni vuoksi.
Tänään kävin R-kioskilla ostamassa parin euron tulosvedon illan Suomi-Slovakia-matsia varten. Maksaessani ärrän myyjä tokaisi että eipä ole Suomella kummoista luottoa, ”me ollaan hävitty tää peli”-tyylillä. Vastasin takaisin että saa nähdä, jännittävä peli varmasti. Mainitsin myös, että tällä kertaa laitoin Suomen puolesta ja voi olla että tuplavitutus tiedossa kun Suomen häviön lisäksi häviäisin myös vähän rahaakin… tänäänkin erittäin suurella todennäköisyydellä veikkasin väärän joukkueen puolesta. Aina kun veikkaan Suomen puolesta, Suomi häviää. Aina kun vastaan, Suomi voittaa.
Jääkiekko kiinnosti kouluaikoina enemmänkin, mutta nykyään jaksan seurata vain Suomen pelit. Ne kun juuri nostattavat sitä suomalaista itsetuntoa pohjamudista toisinaan jopa pinnalle asti ja herättävät keskustelua ja ovat kansainvälisellä tasolla melko merkittäviä. Tykkään siitä miten pelien seuraaminen tuo populaa yhteen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, samalla tavalla kuin kaikki muutkin suomalaiset tapahtumat. Euroviisujen peruslattea pyllynkeikutusmeininki ei ole Lordin voiton jälkeen kiinnostanut…
Ennen ajattelin että kaikki Suomessa on mätää. Nykyään olen sitä mieltä, että Suomi on hieno maa maana, mutta koko paketti ei välttämättä ole kuitenkaan ruusuinen. Silti kyllä tuntuu hyvältä kun suomipaitainen mies tekee maalin ja kansa hurraa. Kun Suomea kehutaan ja kun Suomi voittaa ja menestyy, tuntuu hyvältä olla Suomen kansalainen, mikä on varmaankin ihan normaalia. Kuitenkin minua jostain syystä harmittaa joidenkin suomalaisten turhamainen isänmaallisuus silloin kun MM-kisat eivät ole käynnissä. Uskon, että MM-kisatkin ovat Suomen kansalle merkityksellisiä enemmänkin symbolisesti ja juurikin kisojen aikaan. Kuinka isoa prosenttia kisojen katselijoista oikeasti muuten kiinnostaa jääkiekko, esim NHL tai SM-liiga?
tms_
”Yleisesti ottaen suomalaisten isänmaallisuus on alle keskitasoa. Tuntuu että puolet porukasta tykkää Suomesta, toisen puolen mielestä Suomi on paska maa.”
Kyllä mä taas sanoisin että suomalaiset on keskimääräistä isänmaallisempia, verrattuna esimerkiksi muuhun eurooppaan. Esimerkiksi ihmisten halukkuus puolustaa maata sodassa on harvinaisen korkea. Sekin kertoo jotain, että suomalaiset on harvinaisen kiinnostuneita siitä, mitä muualla maailmassa meistä ajatellaan.
Ongelmista huolimatta, suurimmalle osalle tämä on silti kallis isänmaa. Suomalaisten isänmaallisuus onkin varmaan enemmän vähän sellasta ”nostalgista isänmaallisuutta” eikä sellasta jenkkityylistä ”meillä on täällä kaikki paremmin”-kansallistuntoa.
Rolle
No joo. Tuo kohta liittyi varmaan enemmänkin Suomen jääkiekko-otteluihin liittyviin asenteisiin.