Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Tulin juuri Jyväskylän Yliopiston Suomen kielen valintakokeesta. Valintakoe oli yllättävän helppo, vaikka en tiedä yhtään miten se kohdallani sujui. Ainakin sain kirjoitettua kaikki neljä sivua (eli koko arkillisen) täyteen tekstiä.
Ensimmäisessä tehtävässä haastateltiin sveitsiläistä ulkoministeriä ja kysymyksistä piti tehdä muodollisemmat ja virallisemmat, ilman turhia korjauksia. Eli teitittelyt ja ”herra ulkoministeri Kokonimi” ym. -jutut.
Muissa tehtävissä oli mm. huonoja lauseita, jotka piti korjata ja kertoa mikä niissä mätti, piti keksiä tietty määrä suomen kielen sanoja, jotka ovat monikkoja, mutta tarkoittavat yksikköä, ym. Kaikkea en nyt tältä istumalta muista, mutta suhteellisen suoritettavia tehtäviä.
Luulen että joissakin tehtävissä olisi saanut lisäpisteitä, jos olisi muistanut vastauksen yhteydessä tarkemmat äidinkielen termit, mutta itse en muistanut kuin helpommat kuten ”monikon kolmas persoona”, ”konditionaali”, ”konjuktio”, ”omistusmuoto”, mutta pitää toivoa että tarpeeksi perusteellinen selitys korvaa sen.
Yksi tehtävä jäi erityisesti mieleen. Piti selittää tarkasti mistä ilmenee, mitkä vihjaavat/viittaavat siihen että lause ”Saatana mä mitään tiedä” on negatiivinen, vaikka lauseessa ei ole yhtä ainutta kieltosanaa.
Pitää laittaa itselleni ylös, 21.7. saa aikaisintaan tietää ja soitella kokeiden tuloksista. Veikkaisin että kouluarvosanalla koe meni numero 8:n arvoisesti, näin itse arvioituna. Toivottavasti on mahdollisuuksia päästä sisään. Luulen että koe itsessään oli jo testi, nimittäin kokeen tekemisestä ei ollut ohjeita. Mielessäni hihittelin kun niin kovin moni näytti kirjoittavan kaikki vastauksensa tehtäväpaperiin, vaikka sitä varten oli ruutupaperiarkki. Luokka oli naisvaltainen ja itse olin ainoa hevari.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
toinen
Vastauksia ei saanut kirjoittaa konseptille, vaan kaikki piti kirjoittaa tehtäväpaperille. Ruutupaperi oli siis omia suttauksia varten.
rolle
Olen tottunut siihen että se on juuri toisin päin. Aina lukiossakin vannotettiin että juuri tehtäväpaperi on omia suttauksia ja korjailuja varten (tai joissakin tapauksissa ei saa koskea ollenkaan), ja konseptille kirjoitetaan siistillä käsialalla. Jos se oli tosiaan noin päin niin epäonnistuin sitten tässäkin…
Jos he olisivat halunneet vastauksen nimenomaan tehtäväpaperiin, noita ”suttupapereita” ei olisi jaettu ollenkaan. Ja koska ohjeistusta ei ollut, tällä ei ole hirveästi merkitystä sillä molempiin lappuihin kirjotettiin nimet. Uskon että tässä ei ole mitään ongelmaa.
toinen
Kyllä siinä kokeen alussa itse asiassa sanottiin, että kaikki vastaukset tehtäväpaperille, muut paperit voi heittää roskiin. Pääsykokeissa tämä on ihan yleinen käytäntö. Yksi tapa mitata vastauksia kun on juurikin tuo rajattu vastaustila. En sitten tiedä, kuinka ankarasti ne tarkistajat asiaan suhtautuu… Yo-kokeissahan se on kai aika tiukka peli, tässä voi olla eri juttu.
rolle
Jos sanoivat siinä vaiheessa kun porukkaa kasaantui siihen aulaan niin minä en kuullut kaikkea koska tungoksen takia olin taaempana. Minulla ei olisi vastaukset mahtuneet rajattuun tilaan… en usko että haittaa kohdallani tämä. Tuntuu vain kummalliselta että suomen kielen kokeessa vastauksia ei saisi kirjoittaa konseptille, vaan paperiin jossa ei ole edes rivitystä.