Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Olisi mielenkiintoista haastaa itsensä kirjoittamaan joka päivä jotain. Ennen pyrin tekemään niin. Nykyään se on jäänyt jostain syystä. Kyse on asioiden priorisoinnista. Aina jää aikaa, jos vain haluaa. Ihminen nukkuu puolet vuorokaudesta ja saa yleensä unta enemmän kuin tarvitsee. Uni on kyllä tärkeää, mutta siitäkin voi vähän nipistää että ehtii tekemään asioita joita haluaa.
Tänään äsken ajattelin ottaa tuon hypoteettisen haasteen vastaan, jos vaikka samalla pystyisin parantamaan kuuluisaa romahtanutta bloggausvireyttäni. Juuri tällä hetkellä päässäni ei pyöri oikein mitään muuta kuin että nukkumaan on mentävä (kunhan juon ensin tämän Batteryn loppuun… ristiriitaista, eikös?). Rytmi on vähän kallistunut väärään suuntaan ja sitä olisi korjattava pikimmiten. Ainakin tiedän että osaan tuottaa tekstiä, jos en muuta. Nytkin päätin vain totella impulssia ja kirjoittaa – sisällöstä viis. Ah, aivan kuten ennen vanhaan. ps. Otsikkogeneraattori pitäisi tosissaan kehitellä, se on se aina vaikein osa päiväkirjamerkinnän kirjoittamisessa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Gocom
Minäkin olen ajatellut samaa Rahinan kohdalla. Olisihan se hienoa saada sama vakiolukijan kunta addiktoituneeksi, mutta toisaalta miten.
Jotta voisi tuottaa jotain sisältöä, mitä muut haluavat lukea, tulisi saada aikaiseksi jotain mistä kirjoittaa tai saada kyhättyä aihe jota muut haluavat lukea. Ja välttämättä se aihe ei ole se mitä nyt sattuu kirjoittamaan ”painostuksen” alla.
Se on totta että kirjoittamattomuus karistaa lukijoita, mutta kun puhutaan näistä vähän personaalisemmista blogeista, kuten minun ja sinun, niin vaikuttaako se mihinkään. Katoaako blogin idea siitä että ei satukaan kirjoittamaan säännöllisesti?
Ne kuitenkin ovat täynnä vain meidän mielipiteitämme ja elämäämme, ja sitä on vaikea muokata siihen muotoon että muut kiinnostuisivat siitä – poislukien sisällön esittäminen.
Ehkä blogit kertovatkin kirjoitttajasta enemmän kuin voimme arvatakkaan, mukaanlukien kirjoittamattomuus. Kuin nuhriintunut kädenjälki interwebin pilvessä ilman suoranaista tarkoitusta.
…Tällä kommentilla ei sitten tainnut olla pointtia. No sentään se on kommentointi joka ilmoittaa että rollemaa on edelleenkin RSS-lukijani listalla, ja siinä listassa ei ole kovinkaan montaaaaaaa suomalaista blogia, ihan senkin takia että moni on päässyt kuolemaan viimeisen parin vuoden aikana.