Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Viime merkinnästä on jo neljä kokonaista päivää. Olen esittänyt kiireistä, mutta todellisuudessa olen vain rentoillut (kuten aina). Englannin kirjalliset yo-kokeet ensi maanantaina ja kuuden palkin jakso samaan aikaan. Kuulostaa pahalta, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kolme kurssia äidinkieltä (luovaa kirjoittamista), kaksi kurssia maantiedettä (suom. huom. ennen maantieto) ja liikunnan lihaskuntokurssi. Ei siis juurikaan läksyjä. Englantia olen yrittänyt lukea, mutta se jää aina siihen että luen sivun illalla ja sivun päivällä ja sanon itselleni että viikonloppuna voisi lukea kaikki kirjat läpi.
Tutustuin elokuussa myspace.comissa jenkkityttöön nimeltä Kylie, tai hän oikeastaan minuun. Kirjoittelimme asioista ja hän kertoi tulevansa kotikaupungistaan Wisconsinista Jyväskylään vaihto-oppilaaksi. Nyt hän on täällä ja haluaisi ilmeisesti jossain vaiheessa tavata minut. Ehdotti muunmuassa että mitä jos hän auttaisi minua englannin kirjoituksiin lukemisessa. I’m shaking. Olen niin epävarma suullisesta englanninkielen ”taidostani” etten haluaisi tavata häntä. Toisaalta taas haluaisin, mutta ei taida rahkeet riittää (btw, tänään äidinkielen tunnilla käsiteltiin vanhaa suomea ja sana rahje tarkoittaa kiinnityshihnaa). Olen vain niin hidas ja ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, varsinkin ulkomaalaisiin.
Tänään ei ollut liikuntaa, vaan aamutunnit olivat itsenäisiä. Eilen tehtiin aikuisiän kuntotesti vain itseämme varten. Sain 16 punnerrusta/min (miehillä erinomainen muistaakseni 20 tai 30), 40 vatsaa/min (erinomainen 50), 78 kyykkytoistoa (erinomainen 50-60), staattinen alaselän ja -vatsan testi 1.50 min (erinomainen 4min). Ihan hyvin meni siihen nähden että en ole hirveästi liikkunut (paitsi kesällä rullaluistelin joka päivä kymmenien kilometrien lenkkejä). Tänäaamuna asentelin iskän kanssa javaa tähän ubuntukoneeseen. Tuntuu nyt ainakin toimivan. Ja mikä parasta, universumin paras peli Puzzle Pirates toimii. Ääniä tässä koneessa ei ole, eikä tehoja mihinkään isompaan. Tämmöinen viisisatanen hidas mötikkä palvelee minua silloin kun veljeni nakottavat parempaa konetta. Tässä talossa on nyt 5 tietokonetta (isän tietokone, meidän poikien kone, siskon kone, iskän raatokone eli ubuntu ja palvelinkone vaatehuoneessa).
Tiesittekö että pidän syksystä. Värit on niin kivoja. Musiikki sopii syksyyn. Eikä ole edes kylmä. Olin eilen ja tänään t-paidalla koulussa. Ja olen varmaan vielä Marraskuussakin.
En muista enää mitään. Momentti on ohi.
Pystyisinpä muistamaan kaiken. Tarkoitan kaiken. Jokaisen pienen yksityiskohdan ja aistimuksen. Ihmisen muisti on niin lyhyt että parin päivän tapahtumat voi unohtaa totaalisesti. Voisinpa siis muistaa kaiken ja kirjoittaa kaiken. Haluaisin kirjoittaa kaikki tapahtumat tunnelmineen ja väreineen, mutta en kykene. Yritän laittaa ylös tukisanoja, mutta kirjoittaessa en muista miksi ja missä yhteydessä olen merkinnyt esimerkiksi sanan ”uni”.
Tajunnan koski muuttui virraksi ja pysähtyi lopulta kokonaan.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
