Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Liian normaali päivä tänään. Heräsin aamulla tavallista myöhempään. No kun väsytti. Lähdin kouluun syömättä aamupalaa. Satoi vettä ja sateenvarjoni oli jäänyt kouluun. Koulupäivä meni nopeasti ohitse. Kuuntelin suurimman osan ajasta musiikkia ja katselin vesisadetta luokan ikkunan läpi. Samalla jatkoin novellien kirjoittamista. Ei mitään erikoista. Löysin sateenvarjoni ja meinasin unohtaa sen samantien uudestaan kouluun.
Luin taas muiden ihmisten blogeja ja tunsin taas omani niin huonoksi. Kehukaa.
Hirveä laiskuus taas päällä. Kuten aina. En jaksa kirjoittaa aiheesta, en jaksa päivittää sivuja, en jaksa surffata laajemmasti… en jaksa lähteä kenellekään. Haluan vain olla kotona. Mietin koko ajan ensi keskiviikkoa, syntymäpäiviäni. Ilahtuisin lahjoista, mutta en halua pyytää keneltäkään. Enkä osaa yht’äkkiä toivoa mitään. En edes vihjaista. Kaikki tietävät että pidän leffoista, multimediasta, tietotekniikasta ja karkeista. Omaperäisyyskin ilahduttaa.
Täälläkin on hiljaista. Hirveän kommenttirikkaat merkinnät taas… tiedän kyllä mistä se johtuu.
Kohta vanhempani tulevat salilta ja rupeavat valittamaan miksi istun vielä tietokoneella.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
