Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Olen kirjoittanut päiväkirjaa suurinpiirtein siitä lähtien kun aloitin kirjoittamaan. Hyllystä löytyy vino pino vanhoja päiväkirjoja, joita ei tosin kehtaa kovin usein lueskella. Olin melkoisen erilainen silloin, pieni huoleton ujo poika, joka mieluummin kirjoitti kuin puhui uusille ihmisille. Nettikin meillä oli ennen muita, mutta silloin nettikirjoitteluni ei ollut vielä päiväkirjatasolla, modeemilla ei nimittäin voinut oikein kovin usein jurrutella. Kun kiinteät netit yleistyivät, hylkäsin käsin kirjoittamisen ja ryhdyin näpyttelemään päiväkirjojani nettiin. Näin jatkui pitkään, mutta viime vuosina päiväkirjatyyppinen kirjoittelu on vähentynyt. Enkä oikein tieedä miksi. Siltikin iso osa kirjoituksistani ovat merkittyjä avainsanoilla kuten elämä, ajatuksen virtaa ja päiväkirja. Ja täytyy myöntää että ex-temporea ajatuksen virtaa kirjoitan mielelläni, tekstiä kun syntyy nopeasti sen kummempaa ajattelematta.
Itse asiassa, en juurikaan käyttänyt blogissani kuvia vielä edes muutama vuosi takaperin, vaan pelkästään kirjoitin. Silti jostain kumman syystä minulla on ollut aina kohtalaisen paljon lukijoita siihen nähden, että en ole oikeastaan lukijoita mitenkään haalinut vaan kirjoitellut lähinnä itselleni. Toisinaan ei ole toisaalta paljon tapahtunut, ainakaan sellaista mistä voisi pidemmästi kirjoittaa. Mutta onnistuuhan minulta lyhemmätkin kirjoittelut. Ajattelen nykyään jotenkin tyhmän suodattimen läpi, mistä on järkeä kirjoittaa ja mistä ei. Vaikka en koskaan mitään varsinaisesti julkaisukelvotonta olekaan julkaissut. Olisiko sitten ollut niin että vanhenin. Rupesin ajattelemaan kuten kaikki muutkin tosikot, ”ketä kiinnostaa lukea mitä jollekin apinalle kuuluu”. No, ehkä en ainakaan tietoisesti, mutta jotain tässä on tapahtunut kun Rollemaassa on nykyään enemmän ”asiaa”. Tykkäsin kirjoittaa päiväkirjaa lähinnä itselleni, jotta muistaisin paremmin mitä elämässäni on tapahtunut. Menneitä on mukava muistella toisinaan, lisäksi usein menneistä tapahtumista saa uutta pontta ja ideoita nykypäivään. Oma pääni unohtaa lahjakkaasti asioita ja siinä mielessä blogini on toiminut hienosti aikakoneena. Mitä mieltä olet, pitäisikö minun kirjoittaa jatkossa enemmän siitä mitä päivääni kuuluu?
Petri
Miksipä ei? Kannattaa kirjoittaa vaikka vain siitä syystä, että muistaisit myöhemmin mitä elämän varrella on sattunut.
Rolle
Niinpä. Se onkin aina ollut kirjoitteluni syynä (tai yksi syistä), mutta sittemmin olen alkanut yrittää tarjota kävijöille ”mielenkiintoisempaa” sisältöä, sillä en pidä elämääni ihan niin mielenkiintoisena kuitenkaan.