Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Viime viikolla minulle soitettiin Fennia-vakuutusyhtiöstä. En ollut kyllä ilmoittanut itsestäni mihinkään, mutta sovimme ajan. Tänään olikin sitten tapaaminen Fennia-liikkeessä kello 15.30. Täytyy sanoa että ainakin puolet vakuutusmyyntiliirumlaarumista meni ohi. Sanoin heti alkuun että vakuutuksia en heti ole hankkimassa, kuuntelen vaan.
Tuntuu että suurinosa noista vakuutuksista on aika turhia. Ja kalliita. Ei minulla ole varaa maksaa viittäkäänkymmentä euroa ylimääräistä joka kuukausi, hyvä että netinkin pystyy maksamaan. En kehdannut kysyä mistä he saivat päähänsä ottaa yhteyttä. Ihan hyvä näistä on tietää, mutta vähän pelottaa että ne rupee tyrkyttämään noita vakuutuksia; ”ilman vakuutusta en suosittele olemaan”.
Pääsin juuri lähtemään. Seuraavana onkin vuorossa kauppa. Kävelen Jyväskylän keskustan kompassia kohti. Ulkolämpötila on -5, eikä tuule: juuri hyvä. Kainalossani on Fennian iso kansio täynnä papereita. Pitäisi kotona keskustella näistä vaimon kanssa. Mistä edes tiedän että Fennia on hyvä vakuutusyhtiö. Entinen työkaveri suositteli Tapiolaa. Vaimo sai uuden kommunikaattorin Pohjolalta, kun vanha varastettiin.
Nyt olen jälleen sisätiloissa. Edessä häämöttää K-Supermarket. Harvinaisen paljon ihmisiä taas liikkeellä. Paljon teinejä, huoh. Mitäs se vaimo laittoikaan ostoslistaan irkkiin… Otanpa ostoskorin ja teen ostokset. Sitten pääsen vihdoin kotiin lepäämään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
