Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Pidin vahingossa joulurauhan kun en bloggaillut tai tweettaillut koko aattoiltana. Lähdimme ajoissa lauantaiaamuna maalle, Ristiinan Pistoon, Veeran perheen luokse, jossa olemme ennenkin viettäneet joulua. Maalla on mukavaa, sanotaan. Pitää yllättävän hyvin paikkaansa. Luntakin kerkesi tupruttaa Ristiinaan isoja hiutaleita juuri sopivasti aatonaattona. Hangeksi lumimäärää ei voi kutsua, mutta sen verran että lapioitavaakin löytyy. Vuoden 2006 joulu meinasi toistua, mutta yllättävää ja ihanaa kun valkea joulu saatiin sittenkin.
Lähes poikkeuksetta olen angstannut jouluisin (ennen Veeran tuloa elämääni), mutta viime vuosina se on jäänyt tyystin. Toivon että taattonikin nautti edes jotenkin aatostaan. Vähän itku kurkussa luin hänen torstaista merkintäänsä. Tosin jo melkein kadun tämän myönnettyäni, sillä hän lukee blogiani ja saattaa syyttää itseään murehtimistani. Mutta minkäs sille mahtaa kun asiat menivät niin, ja olen herkkä tuntemaan toisen sielun surun. Kovasti sitä itsekin toivoo syntymäperheensä olevan vielä kasassa.
Alkuillasta toivotin joulua kaikille joiden kanssa olen ollut vähänkään tekemisissä viimeisen vuoden aikana. Tekstiviestionnittelu meni yli 50 ihmiselle. Sain myös mukavasti onnitteluita takaisinkin. Kortti tuli ainoastaan isältä ja äitiltä. Jotenkin hassua että tulivat samana päivänä. Itse en laittanut korttia kenellekään. Olen sen verran laiska. En ole muuten koskaan tainnut lähettää joulukorttia.
Matka Mikkelin Ristiinaan sujui hyvin. Pieksämäellä kävin vaihtojunaa odotellessa ostamassa muistikortinlukijan ja muutaman jouluarvan. Jouluarvasta voitin kymmenen euroa. Sentään jotakin.
Minulla on univelkaa kertynyt vähän liikaakin. Missään vaiheessa ei ole kerinnyt kunnolla lepäämään. Nukuin junassakin, mutta perille saavuttuani otin aivan ensimmäisenä parin tunnin päiväunet, jotta jaksaisin valvoa joulupukin tuloon asti. Neljän jälkeen pukki tulikin. Oli mukavaa katsoa lapsien menoa. Paikalla oli Veeran siskontyttö, Veeran kuusivuotias sisko ja tietenkin ainokaisemme Lotta. Lapsiin meni täydestä Vallu-enon esitys. Tosin kuusivuotiaalla Tiialla oli omat epäilyksensä, mutta ei sentään paljastunut näille pienimmille, joille asia tuntui olevan tärkeä.
Lahjoja tuntui olevan ihan älyttömästi! Kävin torstai-iltana isäni luona ja sieltä lähti mukaan uusi pussillinen, jossa oli myös äitin lahjat. Katsoimme ensin kun pienimmäiset avasivat lahjansa ja avasimme sitten omamme omassa rauhassa. Yllättävää oli ainakin se, että Lotta odotti lahjojen jaon loppuun asti ja kasasi fiksuna oman pinonsa ennen kuin avasi yhtäkään lahjaa.
En mielestäni toivonut juuri mitään, eikä minulla ollut kummoisia odotuksia. Siksi sain jälleen yllättyä saamieni lahjojen määrästä. Tässäpä listaa asioista, joita sain:
- Teetä, kalenteri ja Veeran siskon tekemiä pipareita (Veeran siskon yhteinen lahja meille)
- Marimekon mariskooli koko perheelle äitiltä
- Vihreitä kuulia (alunperin Veera sai nämä, mutta hän ei ole erityisemmin marmeladin ystävä, joten antoi minulle. Rakastan marmeladia!)
- Konvehtirasia ja 50 euroa isältä
- Pulju.netin kylmätuoppi Veeralta
- 2x Tonttu-suklaamarmeladirasia Veeralta
- Mystinen kasipallo Veeralta
- Läpälliset kynsikkäät anopilta. En tiedä mistä hän tajusi että juuri tällaisia kaipailin läpättömien kynsikkäiden tilalle. Ainoa miinus että peukalossa ei ole läppää. Pitänee leikata ja ommella.
- Hello-Kitty -rasia täynnä karkkia (Pomilta Lotalle/koko perheelle)
- Älypeli Veeran porukoilta
- Nörttismurffi -minifiguuri Veeralta
- Kloonien sodan Arftrooper -figuuri Veeralta
- Suunraikastimia stormtrooper-metallirasiassa Veeralta
- Pacman Aave Retrorasiat suunraikastinkarkeilla, Veeralta
Yllättävän paljon sain nörttilahjoja. Kiitos vaimo!
Kiitos paljon lahjoista, tuli hyvä mieli! Sain myös Veeralta oleskeluasun, mustan Fruit of the loomin t-paidan ja collegehousut:
Lotta sai ehkä eniten lahjoja. Paljon leluja kaikilta. Papaltaan hän sai kehystetyn valokuvan viime joululta. Olimme kaikki ihan häkeltyneitä lahjasta, niin ihana se oli. Lotta pitikin kehystä sylissään ja esitteli sitä pitkin iltaa ja hoki että pappa on tuossa ja Lotta tuossa.
Ellen jo eilen toivottanut, rauhaisaa joulua ja joulun jälkeistä aikaa kaikille! Tsekkaa myös vaimoni joululahjat!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
