Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Jokin aika sitten lenkkeilin rullaluistimilla ja sauvoilla Jyväskylän rantaväylällä musaluurit korvissa. Vastaan tuli kolme poikaa, jotka tunnistivat minut. Heti minut nähtyään he huudahtivat ”Kato Rolle!”. En tuntenut tyyppejä, enkä aluksi ollut varma sanoivatko ne minulle mitään. Vasta ohi rullittuani käännyin katsomaan taakseni ja otin luurin pois korvalta, jolloin kuulin nimeni mainittavan. Jatkoin lenkkiä hymy huulilla. Voisin vaikka lyödä vetoa että miekkoset ovat käyneet lukemassa blogiani, sillä he eivät voineet olla entisiä luokkalaisiani, eivätkä tuttuja tai tutun tuttuja, sillä en vain saanut yhdistettyä niitä naamoja mihinkään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Alex
Itsellä on käynyt muutaman kerran samoin. ”Olet se providencetyyppi!” tai ”ootsä se nikke?”
Se on todella hämmentävää, mutta saa hymyilemään :)
Tanskis
Mulla tota sattuu koko ajan. Kuokkalassa melkeinpä kaikki tuntee mut ja siihen olen jo tottunutkin. Mutta riparille isoseksi mennessäni hämmästyin erään pikkusen kuiskauksesta kaverilleen: ”Toi tyyppi juonsi Toukofestissä.”
Osuva fraasi: ”Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei ketään.”
Esiintyessäni monet ihmiset näkevät minut, mutta minä en heitä.