Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Englannin tunti olikin studiossa ja jotenkin tajusin mennä sinne. Ennen tuntia tuli aamunavauksessa ranskalaista musiikkia. En kiinnittänyt musiikin sanoitukseen paljon huomiota, kunnes musiikki hiljeni ja rupesi kuulumaan ranskaa aamunavauksessa. Heti harmaisiin aivosoluihini luikahti ajatus: Ranskalaiset ovat tulleet! ja opettaja taisi mainita siitä viime viikolla tunnilla. Ja kuinka ollakaan, ranskanperunapalleroiset tulevat meidän ranskan tunnille klo 14-16. Miksi minua jännittää näin paljon? No ehkä siksi kun en osaa puhua ranskaa hyvin ja tälläkertaa ranskalaiset ovat meidän ikäisiämme, viimeksi se oli jopa helppoa kun 20-vuotiaat yliopistolaiset tulivat vierailulle, mutta nyt ryhmä samanikäisiä fransmanneja.
Auttakaaaaa. Piti kai jotain kysymyksiäkin miettiä eikä minulla ole mitään. Onneksi tässä on kolme varttia aikaa purkaa ajatuksia. Haluaisin niin kovasti pois koulusta, vaikka viikoksi. Olisi kiva matkustaa jonnekin. Vaikka Espanjaan äitin kanssa. By the way, äitikin aloitti espanjan lukemisen työväenopistossa minun innoittamani (köh, köh). No nyt en jaksa enää masentaa teitä kun on jo muutenkin niin hankalaa. Toivottakaa minulle onnea.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
