Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Oli pakko taas poiketa kirjoittamassa ennen ranskan tuntia. Kello on kymmenen yli yksi ja tänään pääsen jopa kolmelta. Poltin aamulla uudet biisit RW:lle ja nyt kuuntelen niitä koulussa. Levy tuli täyteen metallia ja hardrockia, vähän punkiakin taisi joutua sekaan. Sonata Arctica ja Nightwish ovat avanneet silmäni. Kuuntelen nykyisin melko paljon progressiivista rockia, metallia ja sonataa. Sonataa? Niin, sonata on myös oma genrensä, hassua vai mitä ^ ^
Mitenköhän tuon ranskan tunnin kestäisi… olen aina ollut ainoa poika ryhmässä, mutta nykyisessä ryhmässä on pari poikaa, joita en tunne. Mutta sehän on vain mukavaa, mutta ranskan tunnit on yleensä tylsiä. Innostus kielten opiskeluun on minulla todellakin ailahtelevaista, välillä pidän siitä, välillä taas vihaan sitä. En tiedä yhtään mitä teen ranskalla ja espanjalla tulevaisuudessa, mutta silti jatkan niiden opiskelua. Ihme tyyppi. Vieläkin stressaa ne kuvistyöt. Loppututkielman valokuvaamisesta olen jo saanut päätökseen, mutta pelkään että siitä tuli liian lyhyt ja huonosti viimeistelty, toivottavasti 6 sivua riittää.
Kello tikittää ja minuutit kuluvat nopeasti, kohta joudun puhumaan francais. C’est bon langue, mais je parle un peu et je ne comprends pas beaucoup. Olkaahan ihmisiksi :)
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
