Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Koulupäivä meni todella nopeasti. Ainoa päivä, jolloin ei tarvitse kestää kieliä, ainakaan liikaa. Ruotsia oli aamulla, siitä jo kerroinkin. Otin hullut stressit äidinkielen näytelmästä. Esitän 1900-luvun alun tarjoilija-palvelijaa Federico Garcia Lorcan ”Veren häät” -näytelmässä ja minun pitäisi olla naismainen läheinen kakka morsiamelle, koska alunperin se oli palvelijatar, mutta näyttelijöiden puutteesta johtuen näyttelen miehenä palvelijatarta -> tästä johtuen palvelijaa.
Kun tulin kotiin, käänsin ranska-vipua. Soimaan MC Solaaria ja kaikkea muuta ranskalaista kakkaa. Tällä hetkellä soi Message d l’Ange. Outo mies, ei Solaar vaan meikäläinen. Musiikkityyli vaihtelee niin useaan tahtiin ja en vieläkään ymmärrä miten jaksan lukea neljää kieltä sisältäen oman suomenkieleni. Pitäisi saada ranskan ja espanjan kirjoitelmat alta pois, ne kun pitäisi rustata huomiseksi. Taidankin kirjoittaa sen ranskan läpyskän nyt MC Solaarin tahdissa ja espanjan aineen Marc Anthonyn tahdissa. Juhani soitti. Pidämme taas yhteyksiä. Huomenna sinne.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
