Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Pietari kirjoitti hiljattain mielipiteensä anonyymistä nettikäyttäytymisestä artikkelissaan ”Nimimerkin takaa on helppo huudella”. Yllättävän moni Internetin käyttäjä käyttäytyy netissä täysin eri tavalla kuin tosielämässä, mitä en voi ymmärtää. Nimimerkki ja kasvoton kommunikointi ei oikeuta toisen ihmisen loukkaamista yhtään sen enempää. Käyttäjän tulisi sanoa netissä suurinpiirtein sellaista mitä voisi sanoa myös kasvotusten.
photo credit: Chris Halderman
Myönnän kyllä että nimimerkin takaa on tuhat kertaa matalampi kynnys sanoa asioita toiselle ihmiselle. Netissä keskustelu on impulsiivista. Siinä ei paljoa tule mietittyä seuraavaa sanaansa. Varsinkaan irkissä. Sanoilla ei ole suurempia seurauksia, koska usein keskustelukumppani on satojen kilometrien päässä. Silti samoja asioita ei välttämättä sanoisi toiselle puhelimessa.
Esimerkiksi eräässä tapauksessa ihminen kieltäytyi enää tsättäilemään toisen kanssa, koska tämä päästi herkästi usein jopa loukkaavia sammakoita suustaan. Jatkossa hän halusi puhua vain puhelimessa, koska puhelimessa ihminen ei ollut yhtään samanlainen.
Sanon itsekin monesti netissä asioita joita en välttämättä sanoisi tosielämässä, ainakin irkissä jos en muualla. Mutta Pietarin tavoin normaalissa keskustelussa kuitenkaan ikinä ei ole tullut mieleenkään olla kovinkaan ilkeä kenellekkään netissä.
Pidän itseäni melko suvaitsevaisena ja ystävällisenä ihmisenä niin Internetissä kuin tosielämässäkin ja täytyy käyttäytyä aika kusipäisesti (ja jatkuvasti) jos saa minusta vihamiehen. Siedän epäkäyttäytymistä pitkäänkin, jopa vuosia, mutta jossakin menee raja. Saatan käyttäytyä ilkeästi jos minua kohtaan käyttäydytään ilkeästi, mutta näinhän se menisi livenäkin, vai mitä? Pyrin kuitenkin vihaisenakin olemaan viilipytty, ilman että olen tarkoituksella toiselle ilkeä.
Ihmisten pitäisi miettiä omaa nettikäyttäytymistään ja pyrkiä käyttäytymään jotakuinkin samalla tavalla kuin tosielämässä. Tekstiä voi tulkita monella tapaa, eikä koskaan voi välttyä väärinkäsityksiltä. Tahallinen ilkeily ja provosointi ei ole kuitenkaan minusta mistään kotoisin. En voi sietää perusteetonta v*ttuilua, vääntämistä, tai tuomitsemista. Mielipideitä saa olla, kunhan keskustelija ottaa toisen huomioon eikä keskustelun päätteeksi haistattele v*ttua. On hyvä ymmärtää toisen kanta, vaikka mielipide ei natsaisikaan oman kanssa. Kannattaa myös muistaa että se on viisaampi joka osaa lopettaa, jos keskustelu menee liian kiivaaksi tai siitä ei ole mitään hyötyä.
Tuntuu oudolta että jotkut hyvin kärkkäästi ja ilkeästi kommentoivat anonyymit ovat livenä peräkammarin poikia tai kadulla ohi käveleviä hienostoihmisiä, tai ihan tavallisia tallaajia jotka eivät varmasti sanoisi samaa kasvotusten. Esimerkiksi tuhansia – ellei miljoonia – Tukiaisen, Ruususkurosen, ym. nettilynkkaajia en voi ymmärtää. Vaikka he ovatkin itse itsensä huonon valoon saattaneet varmastikin jollain tapaa, he ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Järkyttävää että joidenkin mielestä eivät ole.
Miksi Internetissä on tärkeää käyttäytyä samalla tavalla kuin tosielämässä? Koska se on luonnollista ja siten saa toisesta mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan. Kaikki eivät tähän pysty, sen olen huomannut. Tuntuu että useimmilla on kaksi persoonaa, joista nettipersoona on suorastaan alter-ego. On tosielämän minä ja nettiminä. Pahimmillaan tosielämässä ihmisen nettiminää ei pysty näkemään millään tapaa. Mutta heti nettikeskusteluissa tyyppi on kuin Jim Carrey The Mask -elokuvassa.
Olen myös huomannut miten tärkeää tekstikommunikointi on kuuroille ja huonokuuloisille, sillä tekstin avulla he pystyvät osallistumaan ryhmäkeskusteluihin ”normaalisti”. Heille tekstin merkitys on suurempi kuin kuuleville, jolloin he saattavat ottaa liian spontaanit ja provosoiduiksi tai trollaamiseksi tarkoitetut kommentit tosissaan tai henkilökohtaisesti. Omana itsenään esiintymisessä ei siis häviä mitään, päinvastoin.
Kannattaa pyrkiä olemaan ystävällinen joka paikassa. Turha perseily ja ihmisten kiusaaminen on vain lapsellista ja halveksuttavaa, niin tosielämässä kuin netissäkin. Oletko itse samanlainen tosielämässä ja Internetissä? Miksi? Miksi et? Ota kantaa kommentoimalla artikkelia.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
