Pikakelaus kahden viikon tapahtumiin

Jopa on ollut taas toiminnantäyteisiä päiviä. On tullut tehtyä kiireistä päivää töissä, tavattua ihmisiä, nähtyä livemusiikkia, oltua kotona perheen kanssa. Perjantaina ostimme tytölle uuden polkupyörän, oppi heti miten liikutaan eteenpäin. Veeran pitäisi blogata siitä ja monesta muustakin asiasta Lotan omaan blogiin. Jotenkin koko kirjoittelu on nyt unohtunut. Elämä menee täpinällä, mutta komppaan isääni joka totesi että parempi kun on jatkuvasti tekemistä niin ei ehdi depistellä.

Viimeviikonloppuinen Hyvinkään Steelfest oli huikea, vaikka oli harmi ettei alueelta päässyt edes kahden päivän rannekkeella poistumaan niin että olisi päässyt takaisin. Rahaa ei oikein ollut mukana ja piti kärvistellä siellä rahattomana. Tuli nähtyä hyviä kavereita ja tutustuttua pariin huikeaan uuteen.

Oli verratonta ja koko rahan lysti. Bändeistä näin sellaiset kuin Sotajumala, Enochian Crescent, Sacrilegious Impalement, Deathchain (toisen kerran), Azaghal, Entombed ja Taake. Taaken näkemistä olin odottanut pitkään.

Keskiviikkona lähdettiin työporukalla katsomaan Ozzya Helsinkiin. Paikat olivat pieni pettymys, sillä tämäntyyppisillä keikoilla ei kuulu istua. Ozzy oli kärpäsenpaska jossain siellä kaukana ja kajaritkin olivat kivasti screenin edessä. Alla olevan kuvan otin Camera Zoom FX:n kymmenkertaisella zoomilla.

Lähdin jossain vaiheessa etsimään reittiä seisomapaikalle, sillä huomasin että yleisössä oli sen verran väljää että eturiviin olisi päässyt helposti. Joka kerta kuitenkin pyrkiessäni alatasolle portsari ohjasi minut takaisin ylös. Ei kuulemma ole sallittua, vaikka istumalippu maksaa enemmän. Edes aidan yli kapuaminen ei kannattanut, sillä minut meinattiin heittää pihalle. No, olipahan seikkailu ja tulipahan nähtyä. Loppukeikan katsoinkin vähän paremmalta istumapaikalta lavan vierestä. Pääsinpäs tuonkin käppänän näkemään ennen kuin potkaisee tyhjää. Ozzy ei kuole koskaan.

Eilen kävin katsomassa oman kylän poikia, Ghost Brigadea Lutakossa. On se vaan aina niin upea livenä.

Mutta ne niistä keikoista, niitä on tullut nähtyä ennätysmäärin kahden viikon sisään. Olen nautiskellut lämpimistä säistä, ajasta perheeni ja tyttäreni kanssa. Pari viikkoa sitten pääsin käymään isäni kämpillä, ennen kuin siitä luovutaan ja he muuttavat isän äidin mökille maaseudulle ennen kuin palaavat Thaimaan kotiin. Kävimme saunassakin. En ole varmasti yli viiteen vuoteen käynyt isäni kanssa saunassa, tuntui hyvältä.

Vilkasta on, tekemistä riittää ja hyvä niin. Huomenna jatkuu työnteko tukka putkella. Peace out.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää