Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tänään päivä tuntuu turhan pitkältä. Aamulla oli salibandya ja tein jopa yhden maalin. Ruokailussa oli hyvää ruokaa, jotain makaronijuttua. Kävin abejen ruokailussa ja kahdentoista ruokailussa ja sainkin mahani kunnolla täyteen. Lähdin kahdentoista aikaan ostamaan uutta bussilippua, koska vanhasta loppu matkat ja olin jo pitkään suunnitellut headsetin ostoa, jotta voin höpistä sitten paremmin skypessä. Kävin MicroCenterissä, mutta kassa oli kiireinen. Olin kuin olisin jo päässyt koulusta, kunnes tajusin että aih! vielähän on kolme tuntia jäljellä! Kemian yhtälöistä en tajunnut mitään, kopsasin Pekalta kaikki laskutoimitukset. Sama juttu matikassa.
Joskus koulupäivät menevät liian hitaasti, joskus ne menevät just kivan nopeasti. Nopeat päivät ovat tiistaisin ja torstaisin. Perjantaikin menee yleensä nopeasti, jos ei ole opoa. Maanantai ja keskiviikko on hikisimmät, johtuu osittain liikuntatunneista. Onneksi seuraava viikko on löysempi ja sen jälkeen alkaakin jo koeviikko. Ensi viikolla menen maanantaina ja tiistaina kouluun vasta kahdeltatoista abikuuntelujen ansiosta. Kiitos abeille!
Mitäs muuta viisasta tein tänään… niinjoo, palautin ruokavälitunnilla myös kirjaston kirjat ennen ostoksilla käyntiä. En tiedä jäikö kirjoja lainaan, mutta jos jäi niin olen lirissä. Nimittäin tänään on deadline ja kaikki kirjat oli uusittu jo kolmesti eikä niitä voi enää uusia. Joku juttu siinä on kun aina unohdan palauttaa kirjat vaikka on tuhat muistutusta ja kuitti. Blah.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
