Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Guitar.pls, ehanaa musiikkia. Tänään on ilta Juhanilla pitkästä aikaa. Piti lähteä jo kymmenen minuuttia sitten, mutta jostain syystä en osannutkaan lähteä. Oli vielä tekemistä koneella. Kännykkäkin on takin taskussa, varmaan jo koko maailma kaivannut. No ei sentään … minua kukaan kaipaa. Wheen I Come aaaround. Jostain syystä Green Day soi eniten shufflella, voi johtua pitkälti heidän levymäärästään. Ei meillä ollutkaan tänään sitä ruotsin sanakoetta, koska ei oltu ehditty käydä kappaletta loppuun. Ihmettelinkin jo miksi siitä ei mainittu sen kummemmin, sanottiin vaan että sanispäivä on tästä lähtien perjantai.
Jotenkin outo tunnetila nyt. Toisaalta ei jaksaisi lähteä mihinkään ja jotenkin on haikea olo, saattaa johtua näistä biiseistä mitä tulee. Jotenkin yksinäinen ja samalla turhautunut olo, ei sitä osaa kuvata. Siksi oloni onkin kuvailematon. The Hives on outoa musiikkia. Biiseistä tykkää, mutta laulusta ei. Kuulostaa siltä kun joku miäs laulaisi räkäistä karaokea viiden ison oluen jälkeen, mutta bändi soittaa silti hyvin. Olen viime aikoina kuunnellut ihan erilaista musiikkia kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Kokeilen kaikkea mikä kuulostaa hyvältä. Se on huva.
Tänään tuli tekstari aamulla. Jollai oli jääny kapsi päälle, tai no… kännykän kapsinappula. Viesti kuului (tai oikeastaan näkyi) näin: ”KITARA ON VALMIS, AP JASESOI”. Viestin lähettäjänä näkyi vain numero, joten päättelin maalaisjärjelläni että viesti oli A-P Paasoselta Ja Se Soi -soitinhuollosta, minne vein skittani noin kolme viikkoa sitten. Pitää kai sitten hakea se maanantaina. Veikkaan että on tehnyt hyvää jälkeä, sanoi trimmaavansa kitaran niin hyvin että kun sen hakemisen aika tulee se on kuin uusi. Toivottavasti näin on. En malta odottaa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
