Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Elämä on täynnä päätöksiä. Tein äsken hyvän päätöksen. Päätin kirjoittaa taas blogiin. Tiistai-iltapäivänä päätin lähteä Juhanille. Kymmenen jälkeen päätin lähteä takaisin kotiin Juhanilta. Lähtiessäni Juhani päätti antaa minulle kolme pulloa pepsiä, ihan vain joulun kunniaksi. Keskiviikkoaamuna (pimeimpänä päivänä vuodessa) päätin herätä ajoissa (7:00) ja lähteä töihin. Lähdin 8:20 Jyväskylän Vapaaseurakunnan toimistolle ja aloitin vapiksen uusien www-sivujen tekemisen seurakunnan pastorin ja nuorisopastorin kanssa.
Stressi oli ollut turhaa, sillä sivujen edistyminen onnistui paremmin kuin olin odottanut ja koneella oli Photoshop CS2. Pastori oli selkeään ulkoasuun tyytyväinen, joten aloitimme sisällön väsäämisen. Sisältöä oli hirveästi, joten päätimme jakaa työt eri päiville. Päivä vierähti iltaan, joten lähdimme pizzalle (”työpaikka” kustansi ruoat). Ruoan jälkeen lähdin kotiin. Kotona koodasin ulkoasun loppuun.
Y hoy sólo quiero creer…
que recordarí¡s las tardes de invierno por Madrid,
las noches enteras sin dormir.
La vida pasaba y yo sentía que me iba a morir de amor
al verte esperando en mi portal sentado en el suelo sin pensar que puedes contar conmigo para siempre.
Tänään menin vapikselle taas yhdeksäksi. Teimme sisällön lopuilleen ja kävimme päivän päätteeksi Hesburgerissa syömässä. Tulin kuuden jälkeen kotiin. Nyt väsyttää hirveästi. Hienosäädin rollewebiä, koska sivut alkoivat yht’äkkiä bugaamaan firefoxilla. Lauri auttoi ystävällisesti väsynyttä koodaajaa, kiitos. Joulu lähestyy. Itse en toivo muuta kuin karkkia ja hyviä elokuvia. Ja että USB-porttini suostuisivat yhteistyöhön. Nyt ei jaksa enää kirjoittaa. Ei millään. Väsyttää ja silmiä siristää. ”Haistakaapa kaikki paska ja hyvää joulua”. Lolmao.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
