Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Tämäkin bloggaus meinasi alkaa päivittelemällä miten nopeasti viikko onkaan taas mennyt. No mutta tottahan se onkin. Arki kului nopeasti taas töitä paiskiessa. Univelkaa oli kertynyt perjantaihin mennessä sen verran, että en tiennyt aamulla miten jaksan yömyöhään meuhkata. Meillä oli nimittäin pitkästä aikaa vapaailta. Äitini tuli meille kotoaan Hyvinkäältä kaitsemaan Lottaa.
Lähdimme hyvissä ajoin Lutakkoon. Halusin ehdottomasti nähdä melankolista post-metallia soittavan Alcestin, doom-legenda Katatonian kun olin nähnyt jo. Toisena lämppärinä soittava post-rock-yhtye Junius ei niinkään kiinnostanut, vaikka saavuimmekin paikalle vielä silloin kun he soittivat. Olisihan se varmaan ollut hyväkin, ei vaan kerinnyt tutustua.
Ovella luki heti ”Liput loppuunmyyty, siis ihan kokonaan loppuunmyyty”, mutta olihan se odotettavissa. Ennakot myytiin loppuun reilua kuukautta aiemmin. Onneksi löydettiin Kangaslammen Facebook-kirppikseltä liput hyvissä ajoin.
Tuntui että Lutakon Tanssisalissa oli paikalla puoli Jyväskylää, sillä koko ajan törmäsi tuttuihin, en jaksa edes laskea kuinka moneen. Ostin Alcestin í‰cailles de Lune t-paidan juuri sopivasti ennen keikan alkua. Olen laiska, enkä jaksa nyt pyjamissani näpätä kuvaa. Tässä Alcestin merchistä kähvelletty kuva:
Siellä hämärässä näytti että paita on musta, mutta kyllä se on tumman sininen.
Keikat olivat loistavia. Katatonian keikan aikana tuli mossailtua ja sen kyllä tuntee nyt niskassa. Soittivat tuttuja biisejä, yllätyksekseni jonkin verran vanhaakin. Teargas tuli. Rainroom olisi ollut kova, mutta eipä ne sitä taida nykyään soittaa.
Viikko on ollut kaikin puolin hyvä. Keskiviikkona vietettiin kuurosokeiden leffailtaa Suomen Kuurosokeiden ry:n tiloissa. Paikalle tuli aika vähän porukkaa, eikä homma oikein meinannut toimia kun sähellykseltämme ei löydetty Netflixistä oikeanlaista leffaa (jossa olisi sekä tekstit että puhe suomeksi), eikä kukaan oikein halunnut päättää.
Zombiemaisesta koomailustani ja univajeesta huolimatta pitkästä aikaa sellainen fiilis, että olen elossa, minulla on ihmisiä ympärillä. Ikävä on, mutta kun sen unohtaa, kaikki vaan natsaa. Jos tämä on onnellisuutta, olen onnellinen.
Lauantaina koomailin, katsoin sarjoja, enkä tehnyt oikeastaan mitään. Ja pidin siitä. Tänään isänpäivänä vähän sama juttu. Omat rakkaat herättivät kymmeneltä ja toivat tarjottimella aamupalan sänkyyn. Sitten jatkoin unia. Ihan parasta.
Tänään lepoa, sarjoja, leffoja, aivojen nollausta. Huomenna jatkuu pakerrus. Perjantaina virman pikkujoulut. Missaan saunavuoron kolmatta kertaa (tässä kuussa näköjään aina perjantaisin jotain). Mut hei, hyviä tyyppejä ja mahtava meinkinki. Elämää parhaimmillaan. Mites sulla?
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Vuoden viimeinen | Rollemaa.org
[…] Marraskuussa juhlin omia 24-vuotissynttäreitäni, vietettiin firman pikkujouluja Helsingissä, käytiin Veeran kanssa katsomassa Alcestia ja Katatoniaa […]