Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Luulin että tänään on torstai tai vähintäänkin perjantai, mutta olkoon keskiviikkokannanottonamme (näinkin hienosti lyhennettynä: kko) ystävämme Jukan nostama Tarut Todeksi IV: Onko rakkautta olemassa, voiko toiseen rakastua? Koska kannanotto on myös mielipide, kerron asiasta oman näkemykseni. Minun mielestäni rakkautta on olemassa, ehdottomasti, mutta kaikki eivät sitä tietenkään löydä. Ainakaan sitä oikeaa rakkautta. Tästä tullaan määritelmään mikä on oikeaa rakkautta, mutta sitä en nyt tässä rupea erittelemään.
Rakkaus on muutenkin aihe, josta riittää kerrottavaa. Miljoonia ja taas biljoonia lauluja on tehty rakkaudesta. What is love, All you need is love, Love?, Love is… Nämä laulut ovat olemassa erittäin yksinkertaisesta syystä; rakkautta on, jotkut ovat kokeneet sen, jotkut miettivät mitä se on, jotkut häkeltyvät tunteesta, jotkut särkevät sydämensä ja niin edelleen. Näin ollen vastaan ensimmäiseen kysymykseen tietenkin myönteisesti, rakkautta todellakin on olemassa. Jos perusrakkautta ei olisi olemassa, emme ehkä olisi tässä. Rakkaus on – tai sen pitäisi olla – pohja johon elämä perustuu, tai josta elämä alkaa. Tai (seurustelukysymykseemme enemmän liittyen) josta ihana tulevaisuus alkaa.
Toinen kysymys on melkein yhtä helppo/vaikea, kuin ensimmäinenkin. Mielestäni toiseen voi rakastua melkein aina, mutta eri asia onko rakkaus molemminpuolista tai onnistunutta? Yhdestä kysymyksestä nousee taas kymmenen uutta; mitä on onnistunut rakkaus? mitä on molemminpuolinen rakkaus? Milloin rakkaus on molemminpuolista? Milloin rakkaus on tervettä? Mitä on terve rakkaus? Ja se tuttu ja tunnettu kysymys: Mitä on rakkaus?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että toiseen voi rakastua ja rakastua uudelleen ja rakastua enemmän ja enemmän. Toiseen voi rakastua hitaasti tai nopeasti. Toista voi rakastaa sydän särkyneenä. Toista voi rakastaa ikuisesti. Rakkaus on kärsivällinen, pitkämielinen, miten se meni.
Rakkaus elämässäni näkyy minulla henkilökohtaisesti siinä että annan sitä itse vaimolleni ja hän minulle; Iloitsen joka aamu kun näen ensimmäisenä vaimoni kasvot ja hymyn, haluan sanoa mahdollisimman usein minä rakastan sinua, kuten myös hän minulle, kysymme välillä toisiltamme onko kaikki hyvin jos joku tuntuu olevan pielessä, jaamme tekemiset, huolet, ajatukset, elämän, autamme toisiamme tekemisissä, yhteisissä askareissa, ruoanlaitossa, teemme asioita toisen kanssa, olemme täysin avoimia toisillemme, opimme toisistamme asioita, kuuntelemme toisiamme ja niin edelleen. Rakkaus on välittämistä, kuuntelemista, avoimuutta. En ehkä olisi voinut sekavammin selittää, mutta pointti tuli esille. Kantani rakkauteen onkin varsin myönteinen ja optimistinen.
Petri
No onhan tämäkin nyt kun karvaiset hevanderijampat puivat jotain lemmenliirumlaarumia julkisesti. Ei vaan minun nuoruudessani… Mielestäni kannattaa tuossa kuitenkin tehdä ero sen rakastamisen ja rakastumisen välillä. Jälkimmäinen voi olla sellainen hetken huumaava tunne, joka pian sen syttymisen jälkeen hiipuu, mutta sen jälkeen voi jäädä se sellainen varsinainen rakkaus.
Gocom
”Lemmenliirumlaarumia julkisesti” :D
Petri heitti hyvän, tosiaankin rakastumisella, rakastamisella ja ihastumisella – kaikilla kolmella on suuri ero. Minähän blogissani puhuin seurustelun pitkäaikaisesta rakkaudesta, rakastamisesta, yhdistettynä tunnetermiin ”rakkaus”. Olettaen että ihmiset ovat jo valmiiksi lukeneet määritelmät rakkaudelle ja mitä rakastaminen on.
Mitä tulee lauluihin, pääosa lauluistakin käyttää rakkautta muodossa ”rakastuminen”. Eli sinä tunteena mikä tulee kun poika katsoo tyttöä ja sitten ruvetaankin lentämään pilviin pikkuhiljaa.
Gocom
Edit. Ja hyvä vastaus ”seurustelun rakkauteen”, oi rakkaat testirottani ja halimuffinini <3 :D