Olut harrastuksena – suhteeni alkoholiin

Olen pantannut tätä kirjoitusta aika pitkään, sillä suhteeni alkoholiin on aina ollut vähän perheeltäni ja läheisiltäni salassa pidetty juttu. Se on asia, josta en ole koskaan voinut puhua täysin avoimesti vanhempieni kanssa, paitsi ehkä nyt aikuisiällä jonkin verran. Enpä sillä koskaan ole kehuskellut muutenkaan ja miksi olisinkaan?

Kasvoin konservatiivisessa raivoraittiissa perheessä. Hevimusiikkia (”roikinaa”) ei siedetty, alkoholista ei puhuttu ja tukka ajeltiin säännöllisesti jottei kasvaisi liian pitkäksi. Olen tästä äärettömän iloinen, sillä olen oppinut oikeita elämän arvoja.

Olin absolutisti 17-vuotiaaksi saakka. Muistan kun joskus puhuttiin että alkoholi tappaa, en ole varma puhuttiinko siitä kotona vai seurakunnan kesäleireillä. Muistan, että pulloon tarttuminen oli kuitenkin kuolemaksi. Kävin ensimmäisen ja toisen luokan Tammirinteen Ala-asteella, joka käsitti ensimmäisen ja toisen luokan. Siellä minua koulukiusattiin jonkin verran ja päätin kolmannelle luokalle siirtyä silloin perustettuun Jyväskylän Kristilliseen kouluun, muunmuassa kiusaamisen takia. Tuossa koulussa en joutunut tekemisiin alkoholin kanssa, enkä myöskään ylä-asteella, joka oli Viitaniemen Ylä-asteen yhteydessä. Vasta lukioaikana joidenkin oppilaiden ryyppääminen tuli tietoisuuteni. Hyvä niin.

On vaikea jossitella, mutta jos olisin syntynyt ”normaaliin” suomalaiseen perheeseen, olisin varmasti tutustunut jossain määrin alkoholiin jo paljon aiemmin – Suomessa kun valitettavasti ollaan. Tavallaan surullista. Nykyäänhän on jokseekin normaalia että ensimmäinen kaljaryyppy on nautittu ala-asteella, ollaan niin kovaa poikaa että. Toisaalta olisin varmasti ollut sitä fiksumpi ja ollut ajautumatta näihin kuvioihin, mutta turha jossitella, tiedä häntä.

Olen syntynyt marraskuussa ja silloin kaikki kaverit olivat jo täyttäneet 18-vuotta. Monet heistä varmasti juoneet jo ennen täysi-ikäistymistä, mutta 18-vuotissyntymäpäivät olivat varmasti taas uusi syy ryypätä. Silloinen kaverini täytti 18-vuotta heti tammikuussa, jolloin osallistuin elämäni ensimmäisiin kotibileisiin. Taidettiin ostaa puokkiin pullo Black Catia, sellaista yskänlääkkeeltä maistuvaa lakritsilikööriä. Prosentteja taisi olla reilut kaksikymmentä.

Muistan parin lasillisen jälkeen olon jotenkin ”keventyneen”. Päässä tuntui hassulta ja olotila oli todella mukava. Tajusin olevani humalassa, eikä se oikeastaan haitannut pätkääkään – päinvastoin. Paljon muuta ei silloin muistaakseni tullut juotua, kun ei muita ”omia juomia” ollut. Saatoin ehkä ottaa jotakin mitä tarjottiin. Harrastin silloin parkouria ja se määrä riitti siihen että hyppelin pupujussina pitkin katuja ja aamulla löysin itseni kaverin kämpän lattialta sammuneena.

Valtaosalla suomalaisista nuorista on varmasti ollut se vaihe elämästä kun vaan juotiin joka viikonloppu pää täyteen, ”pidettiin hauskaa”. En oikeastaan tiedä mistä oma juomiseni johtui, sillä en pitänyt sitä koskaan ”syntinä”. Muistan vaan sen olleen niin kivaa, kun juttu luisti vähän eri tavalla ja musiikki kuulosti paremmalta.

Sanoisin vieläkin humaltumista ”vallitsevien tunteiden boostaamiseksi” – jos on hyvä fiilis, alkoholia nauttiessa on vielä parempi fiilis. Siis silloin kun se pysyy hanskassa, nimittäin teini-ikäisenä aika monta kertaa karkasi kunnolla lapasesta eikä varmasti riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja kun oksensin vatsan tyhjäksi liki alkoholimyrkytyksen liepeillä. Nuorelle ruipelolle miehelle sellaiset määrät viinaa ei tee kovin hyvää. Vaikka pari överiä tulikin koettua, en sentään koskaan viettänyt yötä kadulla sammuneena tai putkassa, enkä joutunut ongelmiin juomisen takia. Onneksi. Tosi moni muu on kokenut ikävyyksiä juomisensa takia. Suomessa tämä on aika yleistä.

Toisaalta en silti juonut joka viikonloppu, vaan aina silloin tällöin, pari kertaa kuussa kun huvitti. Muihin nuoriin verrattuna alkoholinkäyttöni oli kohtuullista. En silloinkaan voinut ymmärtää jatkuvaa juomista, kun juominen oli tavallaan enemmänkin itseni hemmottelemista kuin jatkuvaa örväämistä. En minä joka kerta övereitä vetänyt. Teini-iän kokeilut olivat nimenomaan niitä, kokeiluja. Join alkoholia oikeastaan melkein pelkästään humaltumisen takia. Kun tapasin Veeran, olin vasta 19-vuotias ja yhä kokematon ”viinalla läträäjä”, mutta onneksi Veera ei ollut ihan samanlainen. Käytiin kyllä yhdessä baarissakin joitakin kertoja, mutta Veera oli tässä suhteessa aina se fiksumpi osapuoli.

Vielä perheistyttyänikin jonkin aikaa sellainen humalahakuinen juominen ehkä jatkui, mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. En oikeastaan muutenkaan juonut kotona, ainakaan lapsen ollessa hereillä, mutta pikkuhiljaa vähensin juomista merkittävästi. Pidin jo aiemminkin useamman kuukauden taukoja vain todistaakseni itselleni että minulla ei ole alkoholin suhteen ongelmaa (älytöntä tavallaan. Ei muille todistamismielessä, vaan itselleni). Muistan kuitenkin säilyttäneeni sellaisen ”normaalin tason juomisen”, eli ostin saunavuoroiltoina lonkeroa. Kerran erehdyin ostamaan kaljaa ja pahaltahan se maistui. En oikein koskaan ollut oluen fani, enkä ymmärtänyt niitä jotka ostivat hirveitä määriä kaljaa.

Sittemmin olen tajunnut että ihmiset ostavat olutpäkkejä, koska se on halpaa. Nykyään tämä pistää harmittamaan, kun suomalaiset miehet eivät tiedä paremmasta. Koff on tajutonta kuraa, mutta maksaa parhaimmillaan 70 senttiä 0,33 tölkki. Kun taas samankokoinen IPA, stoutti tai joku muu maukas laatuolut maksaa helposti sen 5 euroa. Tästä me olutharrastajat joudumme kärsimään.

Anyway, blast to the past, eli takaisin menneisyyteen. Olin ollut jonkin aikaa täysin juomatta ja päätin sitten kokeilla Murphy’s Irish Stoutia, jota löytyi S-Marketin hyllystä. Maistui älyttömän hyvältä, vähän kuin kylmäkahvilta. Join sitä suoraan tölkistä, ja vähitellen sain kuulla kaveriltani että se pitää kaataa lasiin. Olinkin ihmetellyt tölkissä kolisevaa palikkaa, luulin että sinne on jäänyt jokin muovipalanen tehtaalta, tai jotain vastaavaa. Mutta se olikin katalysaattori, joka luo oluelle tietynlaisen koostumuksen kun se kaadetaan lasiin.

A plastic device (called a widget) is fitted into the bottom of the can which nitrates the liquid after the can is opened, creating the famous creamy head and giving the product a publike taste.

Tämä pelkästään mullisti maailmani täysin. En enää ajatellut oluesta samalla tavalla. Ahmin tietoa oluen valmistuksesta, oluen syntyyn vaikuttamista elementeistä ja oikeista nauttimistavoista. Huomasin pian että olut kuuluu kaataa lasiin, jotta aromit vapautuvat. Huomasin myös, että jokaiselle oluttyylille on oma lasinsa, jossa olut ”hengittää” paremmin.

Tajusin pikkuhiljaa oluen maailman olevan valtava. En tiennyt että olutta voi olla niin monenlaista, hedelmäisistä kahvimaisiin ja sieltä aina savuoluisiin asti.

Olut kuuluu tuntea, sitä kuuluu haistella ja makustella, nauttia pieni siemaus kerrallaan, hartaasti. Rupesin maistelemaan muitakin oluita, enkä enää juonut koskaan pelkästään humaltumisen takia, vaan pääosin maun takia. Saatoin ostaa viikonpäivästä huolimatta yhden oluen ja maistella sitä hartaasti useamman tunnin ajan. Siihen mielestäni olut on tehtykin, nauttimiseen ja maistelemiseen, sillä oluita on niin monenlaisia.

Sanoisin että olen harrastanut oluita noin vuodesta 2009-2010, eli 3-4 vuotta. Saatat kysyä miksi olut? miksi ei vaikka limppari? Siksi, koska erilaista olutta pystytään valmistamaan aivan loputtomasti – limppari maistuu aina makeutetulta sokeri-hiilihappolitkulta. En minä tiedä miksi mäskäys, käyminen, vierteen valmistus ja kaikki muut olueen liittyvät tekniikat on keksitty, mutta näillä tekniikoilla pystytään vaikuttamaan oluen makuun siten, että pystytään tuottamaan aina eri makuisia oluita. Pystytään tekemään reseptejä, kokeilemaan uusia makuja.

Muistan ensimmäisen ruisolueni, taisi olla Karhu Ruis. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä ruisleipää. Olut on pitkälti viljaa, eikä edes niin lihottavaa mitä sanotaan. Oluessa harvemmin on sokereita tai lisäaineita. Ohra, vesi ja humala, siinä ainesosat yleisimmillään.

Suomessa alkoholinkäyttö on niin vääristynyttä, että kaikki on mustavalkoista. Jos juot yhden oluen, olet puliukko. Jos et juo mitään, olet outo. Juominen on ryyppäämistä ja juomattomuus on raivoraitista. Minä olen sitä mieltä että kaikessa on kohtuus, myös alkoholin käytössä. Alkoholia voi käyttää oikein ja se on mielestäni maltillisuus. Se, että pystyt juomaan yhden, kahden, tai jopa useamman siten ettei se vaikuta arkeesi haitallisesti. Minusta on ihan normaalia juoda 1-3 olutta arkena, joskus vähän enemmän, mutta suomalaista överijuomista en ole koskaan ymmärtänyt. Siis se, että ostetaan mäyräkoira ja juodaan 12-24 pulloa yhden perjantain aikana. Viinaan kuolee Suomessa ihan tarpeeksi populaa joka vuosi juurikin alkoholin väärinkäytöstä.

Miksi ihmiset eivät voi keskittyä humalahakuisen juomisen sijasta nauttimiseen, makujen maisteluun, hyvään fiilikseen? Vastaus tähän on aika selkeä. Kylmässä pimeässä Pohjolassa murheet hukutetaan puhumisen ja muunlaisen käsittelyn sijaan viinaan, joka unheuttaa harmit hetkeksi ja lykkää ongelmaa pidemmälle. Toisaalta, viittasin aiemmin alkoholiin ”tunteiden boostaamisena” ja sitä se myös tekee. En itse ole tarttunut pulloon vaikka on tehnytkin kipeää henkisesti, mutta olen aika varma että ne jotka suruunsa juovat, myös kärsivät kahta kauheammin. Alla esimerkki tyypillisimmästä…

Olut on normaalina harrastuksena todella mukava ”keräilyharrastus”. Vertaisin sitä vähän kuin leffaharrastukseeni; keräilen erilaisia kokemuksia talteen. Olen miettinyt omaa olutblogia, mutta ei tahdo aika riittää, joten kirjoittelen pintapuolisia arvioita Untappd-profiiliini (oluen sosiaalinen media). Seuraan kymmeniä olutblogeja, joista parhaita ovat

• Jaskan kaljat
• Reittausblogi
• Olutkellari
• Ukonmalja

Ehkä parasta olutharrastelijan ”urani” matkalla on ollut tähän mennessä se, että olen saanut ilmaiseksi pääsyn olutfestareille pelkän twiitin voimalla.

Kutsu kävi, joten piipahdan #olutonfestarit #Jyväskylä. @oluton @PanimoHiisi #olut #beer

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) September 21, 2013

Toinen saavutus on nauttia sellaisia oluita, joita 99% maailman olutharrastajat eivät ole maistaneet koskaan. Olut on nimittäin parhaimmillaan paikallista, sitä voi tehdä jokainen itse suhteellisen halvalla kotonaan. Näistä itselleni tutuin on Jyväskylän kotipanimo Ukonmalja, jonka mestarina Tommi Särkkä.

Itseänikin kiinnostaisi tehdä omaa olutta, mutta yrittäjänä ja kahden lapsen isänä ei irtoa aika muulle kuin nörttäilylle, musiikille, perheelle ja työnteolle. Elämän valintoja.

Oluen harrastajana kehittyy. Tietoisuus laajentuu, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja oppii aina jotain. Muistan vielä ajat, jolloin en pitänyt indian pale ale (IPA) tyyppisistä oluista, koska pidin niitä epäolutmaisina niiden hedelmäisyyden ja appelsiinikuorisuuden takia. Nykyään etsin aina vain parempia IPA-oluita.

Lemppariolutlajejani ovat imperial stout, ale-oluet (erityisesti vahvat indian pale alet (IPA)) ja belget, mutta en sorsi mitään olutlajia. Ainoa mikä ei ole vielä uponnut on hedelmäolut ja joku light tai ice lager. Saunassa en voi juoda muuta kuin pilsneriä, lageria tai alea, koska eksoottisemmat oluet kuuluu juoda laseista eikä tunnu oikealta saunassa. Lasi tai tölkki jossa on ”normaalimpaa” olutta (”bulkkia”) toimii kaikista parhaiten saunassa.

On hienoa nähdä, että olutkulttuuri laajenee Jyväskylässäkin. Jyväskylän oma Panimo Hiisi tuottaa timanttisia olusia!

Nykyään en ajattele olutta ostaessa prosentteja, vaan saatan ostaa jopa alkoholitonta olutta, jos olen kuullut sitä kehuttavan. Toisaalta olut tarvitsee tekoprosessissaan käymistä ja alkoholia ja kokemukseni mukaan alkoholiton olut maistuu aika mauttomalta, mutta pointtina kuitenkin. Olut on yksi juoma muiden joukossa, mutta sellainen jota pystyy ”kokemaan”.

Tässäpä näitä mietteitä tuli niin alkoholista kuin oluestakin. Olut on hyvää. Muistakaa nautiskella makuja humaltumatta liikaa! Tsekkaa ottamiani kuvia erilaisista oluista.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää