Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 29-vuotias.
Minusta ja rahajutuista tehtiin syyskuussa Kodin Kuvalehteen juttu hieman klikkihakuisella otsikolla Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole, joka on vähän kuin yhteenveto versio vanhoista rahaan ja vaikeuksiini liittyvistä bloggauksista, joiden kautta toimittaja saikin ajatuksen artikkeliin.
Sen pidemmittä puheitta, kuuntele juttu suoraan Yle Areenasta tai mp3-muodossa.
Ei kulunut kuin pari viikkoa lehtijutusta kun Yle Radio Suomen toimittaja otti yhteyttä ja pyysi radioon. Hieman arkailen kaikenlaista esiintymistä. Päätin kuitenkin osallistua. Jyväskylässä on myös ollut talousaiheista häppeningiä, jonka kylkeen ohjelmaa tehtiin. Ajattelin, että siinähän tuo menee, sillä olen ollut viime aikoina podcastissa jos toisessakin. TV-ohjelmaan en olisi välttämättä uskaltanut osallistua.
Minun pätkä tuli osana suoraa lähetystä lyhempänä versiona eilen tiistaina 24.10. viiden ja kuuden välissä illalla, kun taas Yle Areenan versio on pidempi. Kerron alussa tilanteesta, jossa olin ja miten siitä selvisin ja mikä on suhtautumiseni rahaan. Lopussa puhun nykytilanteesta ja siitä, miten Suomessa suhtaudutaan rahaan yleisellä tasolla ja sivuan vähän yrittäjyyttäkin.
Unohdin mainita, että Excelissäni on myös yksi välilehti laskuille, joka on aika tärkeä välilehti. En tiedä miten jäi tuo mainitsematta, mutta aihe on aika laaja. Puhuin ajatuksen virtaa, eli mitään en ollut suunnitellut etukäteen. Alkupuolen ja loppupuolen asiat saattoivat mennä jollain tapaa ristiin, sillä alussa puhuin että raha vaikuttaa kaikkeen, lopussa toivoin että ihmiset ajattelisivat rahaa irrallisempana käsitteenä, joka toisaalta liittyi enemmän puhumiseen ja häpeään.
Toivottavasti ei ollut liian sekavaa selostusta. Kuuntelin jutun äsken itsekin, mikä jännitti paljon enemmän kuin paikan päällä puhuminen, tärisyttää vieläkin. Sain jo yhden palautteen taholta, joka kuunnelluttaa ohjelman nuorisolle. Oli tehnyt ilmeisen vaikutuksen. Tuntuu hyvältä, sillä menin puhumaan aiheesta juuri sen takia, että siitä puhutaan vähän. Itse en uskaltanut puhua aiheesta aikoinaan näin avoimesti edes omalle lähipiirilleni.
Olisikohan tästä aiheesta viimeistään nyt lypsetty kaikki, heh.
Radio Suomi Jyväskylä: Talousahdingon kokenut Roni Laukkarinen: Yksi lasku vai kaataa kaiken ja yksi puhelu auttaa uuteen alkuun
Jutussa viitatut tekstit:
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Rauno
Hyvin puhuttu!
Olen samaa mieltä, raha on tärkeintä maallisessa elämässä. Jos rahaa ei ole, on vaikea elää ihmisarvoista elämää. Ellei rahaton saa mistään töitä, hän on pakotettu turvautumaan yhteiskunnan tukeen tai sukulaisiin tai pahimmillaan kerjäämään kadulle. Monissa maissa yhteiskunnan tukea ei ole saatavilla, korkeintaan minimaallisesti. Esim. vaimoni kotimaassa.
Mutta, jos menemme hengelliselle sektorille, niin Jumalan löytäminen, usko Jeesukseen, on rahaakin tärkeämpää elämässä. Koska raha ei ole iankaikkiseen elämään pelastava jumala, mutta Jeesus on. Iankaikkista elämää ei voi rahalla ostaa! Se on Jumalan lahja, niille jotka uskovat.
Usko, on muuten, rahan ohella, se toinen asia josta mielellään Suomessa vaietaan. Joskus jopa suututaan. ”Se on jokaisen oma asia”, he sanovat. Nimen omaan Jeesuksen uskon esille tuominen ärsyttää joitakin.
Evankeliumin sanoma, ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”, kuuleminen ja vastaanottaminen on ilmaista.
Mutta! Vaikka sielu ei taivaaseen vilahdakaan rahan voimalla, niin apuvälineenä hengellisessä työssä ja hengellisen elämän ylläpidossa rahaa kuitenkin tarvitaan.
Kirkkosalit ja seurakuntarakennukset eivät lämpiä ilmaiseksi. Lähetystyö, seurakuntatoiminta, työntekijöiden palkat.. lukuisia asioita, joihin rahaa tarvitaan.
Rahaa tarvitaan siksi, koska uskovaisetkaan eivät elä paratiisissa, vaan maailmassa, joka itseasiassa on rangaistuslaitos. Ensimmäiset ihmisethän karkotettiin tänne paratiisista heidän syntinsä takia. Ja näiden syntisten jälkeläisiä me kaikki miljardit muut syntiset olemme.
Rahaa siis todella tarvitaan käytännössä kaikkeen tässä maailmassa. ”Raha kaiken hankkii” sanoo Sanakin.
Siksi raha on monille jumala, jota he seuraavat Jeesuksen sijasta. Mammona on kuitenkin petollinen jumala, joka lopulta hukuttaa seuraajansa perikatoon. Itse olen mieluummin köyhä Jeesuksen kanssa kuin rikas ilman Jeesusta.
Paras olotila tässä maailmassa varmaan olisi ns. kultainen keskitie, ei liian rikas, eikä liian köyhä. Olisi sen verran varakas, että voisi hankkia välttämättömät hyödykkeet kuten terveydenhuolto ruokaa, vaatteet, asunto, auto, tietsikka, iPhone.. ilman, että tarvitsisi aina joka penniä laskea.
Itselleni melko suurikin lisä ei olisi pahitteeksi, sillä en pärjäisi omillani terveydenhuollon suhteen, vaikka olisin vielä työelämässä. Nimittäin pelkästään yksi lääkepurkki kuukaudessa maksaa yhteiskunnalle 3649 euroa! Puhumattakaan muista kalliista kuukausittaisista täyskorvattavista lääkkeistä. Myös hoidot julkisessa sairaalassa eivät olisi halpoja, jos ne pitäisi omasta pussista maksaa.
Jumala on luvannut pitää huolen omistaan, olivatpa rikkaita tai köyhiä, terveitä tai sairaita. Ja jopa ei-uskovat pääsevät Jumalan huolenpidosta osalliseksi, ainakin Suomessa. Ymmärrän, että yhteiskunnan tukikin on Jumalan lahjaa. Se ei ole itsestään selvää monissa maissa.
Mielenkiintoista, muuten, että hyvät tukisysteemit ovat itsestään selvyyksiä nimen omaan ns. kristityissä maissa.
Omassa elämässä Jumalan huolenpito on näyttänyt toimivan. Minulla on lisäksi se kutina, että vielä jopa paranen tästä parantumattomaksi kutsutusta sairaudestani. Jumalan voimasta.
Rolle
Kiitos! joo, en ottanut uskontoon kantaa ollenkaan, vaan puhuin aika yleisellä aihetasolla. Toteamani ”raha on tärkeintä elämässä” onkin tarkoituksella hieman piikittelevä ja liittyy yli vuoden takaiseen kirjoitukseeni: Raha on tärkeintä elämässä.
En usko että hirveästi on ihmisiä, jotka tavoittelevat mammonaa ja ajattelevat että puhtaasti raha tuo onnen, eikä myöskään heitä, jotka eivät kaipaa tai tarvitse rahaa ollenkaan vaan ajattelevat että onni tulee muista asioista. Tällaista kärjistämistä ja vastakkainasettelua olen hyvin pitkälle vastaan, että ikäänkuin on vain köyhiä jotka eivät kaipaa rahaa ja vain rikkaita jotka eivät muuta kaipaakaan. Veikkaan että suurimmalle osalle hyvä toimeentulo ja mahdollisuus säästämiseen ja unelmointiin riittää.