Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Ikkunaa on ollut vähän pakko pitää öisin auki, nyt kun on melko kuuma kesä tänä vuonna. Silloin tällöin öisin sisälle lentää milloin mitäkin ötököitä. Suurin riesa ovat vaaksiaiset, joita kammoksun yli kaiken. Ne täytyy aina tappaa, koska en halua koskea niihin muuten pitkällä tikullakaan. Lattialla ja seinällä on vieläkin jonkin verran vaaksiaisenraatoja kun en ole jaksanut siivota niitä pois…
Tänä yönä kuitenkin sisälle lensi musta iso perhonen. Säikähdin ensin kun huomasin sen langettaman varjon sivusilmällä, mutta rauhotuin kuin näin sen olevan vain harmiton perhonen. Perhonen oli hädissään ja lenteli tyhmyyttään suoraan lampunvarjostimen alle. Aikansa lenneltyään se rauhoittui, mutta jatkoi pian taas päätöntä lentelyään. Suljin välittömästi ikkunan. Yritin kaapata perhosta, mutta se lensi suoraan päin lamppua ja tipahti jonnekin. Sitten en sitä enää löytänyt…
Vaimoni hätääntyi kun luovutin kaappausyrityksen ja jäin sen sijaan kuvaamaan otusta. Huomasin sen näyttävän todella kauniilta avatessaan siipensä. Nopealla googlauksella sanoisin kyseessä olevan neitoperhonen. Kuvia en oikein saanut kunnolla otettua kun otus liikkui niin vinhaa vauhtia.
Varmaankin nuo lämmön tai enemmänkin valon takia sisälle eksyvät. Pari kertaa päiväsaikaan olen saattanut lasin ja paperin avulla takaisin ulkoilmaan pari kimalaista tänä kesänä, mutta perhosia en vielä ole tavannut sisällä lentämästä. Liekö kuoli palaessaan lamppuun vai mitä kävi, en ehkä saa koskaan tietää. Perhosta en löytänyt mistään, edes lattialta, vaikka kuinka etsin. Lepää rauhassa öinen ystävämme.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
