Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Näin äsken Veikon pitkästä aikaa kirjaston pysäkillä. Ei ehitty jutella ku pari minuuttia kun sen linkki tuli. Hö. Ois tehny mieli mennä Juhanillekin, mut se on tänään maassa ja mulla ois pari kirjoitelmaa huomiseks, ruotsin ja ranskan. Kävelin koululta tänne Nikolainkulmaan, tälläkertaa oli muutakin asiaa kun pelkästään nettikoneella oleminen. Latasin 30:n päivän bussikorttini täällä kun aamulla se heebo kuljettaja ei osannu ladata sitä suoraan linkissä. Se vaan näpytteli sitä rakkinetta ja mumis jotai: ”En… en mää nyt saa tätä toimii, voitko käydä Nikolainkulmassa?” vastasin siihen joo ja otin kortin ja menin istumaan. Ois tehny mieli sanoo sille: ”Et vaaaan osaa!”, mut arvaa viittiikö.
Huomenna on taas se kammopäivä. Kieliä tosiaan kolme. Espanjaa ranskaa ja ruotsia. Pläh. Ranskan ryhmässäkään ei oo enää yhtään poikaa, joten oon taas siellä tyttöjen kanssa. Onhan se etu että mieskin osaa kieliä? No niin. Nyt ajatus katkesi. Täytyy kai sitten lopettaa kirjoittaminen. Äiti sanoi etten saa tuhlata rahoja jotka jäi yli tosta kortin uusimisesta, mutta taitaa sittenkin tehdä mieli karkkia… ja joku kysyi että mikä se Lost -sarja on niin voin kertoa sen tässäkin kaikille samantien. Se on sellainen selviytymissarja, missä lentokoneellinen ihmisiä tippuu saarelle ja kone menee hajalle ja 40 ihmistä selviytyy. Sit ne yrittää siellä asua kun kukaan ei tuu hakeen niitä ja siellä tapahtuu kaikkee kummallista, ihmisiä kuolee ja kaikkea. Harmi vaan että tuli katsottua ne kaikki ilmestyneet jaksot. Se on tulossa Suomen TV:stä joskus. Joomuttanytmoi.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
