Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Jotenkin tämä unirytmi pitäisi saada käännettyä takaisin raiteilleen. Tämän hetken tilanne on se että elimistö luulee että aamu alkaa päivästä ja että vuorokausi päättyy keskiyön sijaan viideltä aamuyöllä. Olen muutamana iltana yrittänyt mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta siitä ei ole tullut mitään. Toisaalta en haluaisikaan yrittää väkisin yht’äkkiä muuttaa viimeajan nukkumaanmenotottumustani, mutta parista syystä se olisi hyvä juttu. Ensinnäkin tällaisina maanataiaamuina kun on yht’äkkiä menoa klo 8.30, olisi hyvä jos olisi nukkunut enemmän kuin rapiat kaksi tuntia. Toiseksi vaimo tykkäisi paremmin jos olisin samoihin aikoihin hereillä.
Unirytmin olisi syytä olla kohdallaan viimeistään silloin kun työrupeama taas alkaa, mutta toisaalta silloin se kääntyy väkisinkin kohdilleen. Mutta se siitä vuorokausirytmistä. Olen tällä hetkellä Näytteenottokeskuksessa vaimon tukena sokerirasitustestissä. Kyseessä on rutiininomainen raskauden aikainen testi jossa katsotaan onko vaimollani raskauden aikaista diabetestä. Todennäköisesti ei, mutta pitäähän nämä läpi käydä. Aika rankka tämä vain on vaimoparalle, ensin piti olla 12 tuntia syömättä (eli eilisillasta lähtien), sitten juoda puolen litran sokerilitku mahdollisimman nopeasti, sitten pullottaa verta, sitten odottaa tunti, sitten pullottaa lisää verta, odottaa taas tunti ja pullottaa kolmannen kerran verta.
Koska olen internet-narkomaani (myönnän pahemmanlaatuisen addiktioni), piti hakea miniläppäri kotoa, asummehan kävelykadulla. Väsyneenä en ollut varautunut tällaiseen odottamiseen joka eee:n kanssa sujuisi sutjakkaammin. Kohta tuleekin pari tuntia täyteen ja vuorossa on viimeinen verikoe. Sitten syömään pizzabuffettiin. Hyvää maanantaiaamua itse kullekin.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
