Muuttokuulumisia

Huh. Onpa ollut hässäkkää! Tänä keväänä/kesänä on muuttumassa kaikki kerralla. Työ, asuminen, perhetilanne, kaikki onneksi parempaan suuntaan. Muista jutuista avaudun ajallaan täälläkin, sitten kun aika on, mutta nyt tahdon kertoa varsinaisesti muutosta. Muutettiin torstaipäivänä, 2. toukokuuta. Pelotti ensin, että mistä saadaan muuttoapu, kun keskellä viikkoa kovin moni ei töiden takia pääse.

Toinen huolenaihe oli pakettiauto. Haluttiin säästää muutossa ja tehdä suurin osa itse. Olemme joskus saaneet pakettiautoapua tädiltäni ja hänen mieheltään, joilla on isohko pakettiauto, johon mahtuu monta huonekalua kerralla.

Heräsin varhain aamulla ja vein tytön kahdeksaksi päiväkotiin. Sen jälkeen pakkailin Veeran kanssa loppuja tavaroita ja aloitettiin siivoaminen. Olin ilmoittanut tädilleni, että saamme avaimet viimeistään kahdeltatoista. Viisarit viilettivät kuitenkin puolenpäivän ohitse, eikä avaimista kuulunut vieläkään. Vuokrayhtiöstä soiteltiin ja kävi ilmi, ettei entinen asukas ollut hoitanut avaimia toimistolle ajoissa. Tilanne eteni siihen pisteeseen, että lukkosarjat vaihdettiin ja siivousryhmä tilattiin ja pääsimme asunnolle vasta kahden jälkeen. Täytyi vielä erikseen käydä hakemassa väliaikaiset avainkappaleet huoltoliikkeestä.

Muuttoavuksi pääsivät veljeni, Karo ja Tane, tätini mies pakettiautollaan ja äitini serkku. Noin viiden pakettiautollisen ja muutaman faramariautollisen jälkeen kello lähenteli puoltayötä. Päivä oli raskas ja meni yllättävän nopeasti, mutta olisimme päässeet illaksi kotiin, jos olisimme saaneet avaimet suunnitellusti ennen kahtatoista. No, onneksi selvittiin. Tajuttoman isot kiitokset Urholle, Pialle, Veijolle, Karolle ja Tanelle ja pianon kuskanneelle Jyväsmuutoille (voin suositella!) vielä kerran – ilman teitä emme varmasti olisi selvinneet!

Vanhasta asunnosta emme päässeet ihan helpolla eroon. Kävin maalaamassa vielä veljeni kanssa Lotan vanhan huoneen seinät F157-värillä. Isännöitsijä ei oikein ollut syttynyt siihen pinkkiin. Onneksi sekin on nyt hoidettu. Parempaan en olisi pystynyt. Täytyy sanoa, että ikinä en enää maalaa mitään vuokra-asuntoon, ainakaan ilman kirjallista sopimusta.

Toinen ongelma oli Internet-yhteys. Vanhassa asunnossamme oli Saunalahden valokuitu, 100/10mb. Olin muuton aikana heittänyt vanhat modeemini pois, koska en ollut tarvinnut niitä muutenkaan vuosiin. Uuteen asuntoon tilaamani yhteys olikin ADSL, ei VDSL. Lisäksi sotkin kaapelimodeemin soppaan mukaan, enkä saanut nettiä pelittämään. Ärsyttää, että tarvitsin juuri silloin poisheittämiäni vermeitä, kun en aiemmin sitä hetkeä ennen ollut tarvinnut niitä vuosikausiin. Ei pitäisi heittää mitään sellaista pois, mitä uskoo joskus tarvitsevansa?

Se oli lauantai, ja minun oli yksinkertaisesti päästävä nettiin. En halunnut serverini downtimen venyvän viikkoon. Soittelin Saunalahdelle ja sieltä sanottiin että kipaisepa Elisan liikkeeseen, ovat lauantaisinkin auki. Polkaisin Seppälään, joka oli mennyt viisi minuuttia aikaisemmin kiinni. Keskustan liike oli auki. Sieltä sanottiin, että Elisa Viihde on ainoa tähän taloon tuleva liittymä, jossa on modeemi mukana. Valitsemani vaihtoehto (Saunalahden tuplalaajakaista) ei sisällä modeemia, vaan sen sijaan mokkulan, jota en tarvitse.

Elisahan on käytännössä samaa kuin Saunalahti, mutta kyllä se silti hieman kirpaisi ”vaihtaa” operaattoria. Nettiyhteys on toiminut ihan hyvin, mutta digiboksista ei ole mihinkään. Modeemin saa nykyään siltaavaksi helposti, joten minun oli pakko päivittää vanha blogiartikkelini. Toimii kyllä palvelinkäytössä nykyään.

Digiboksissa en saanut tavallisia kanavia näkymään ja Elisa Viihde -puolikin krakaili koko ajan (kuva yllä). Tunnin väännön, resetoinnin ja boottailujen jälkeen kytkin Gigantista ostamani digiboksin kiinni. Kaksi minuuttia ja täydellinen toimivuus. En näe muutenkaan mitään hyötyä itselleni Elisa Viihde -boksista, joka on ylihinnoiteltua mainostuubaa. Katson leffani ihan muualta, kiitos.

Otin kuvan Instagramiin päästyämme uuteen kotiin. Aikamoinen kaaos vallitsi. Loppuviikko menikin sitten järjestellessä tavaroita. Uuden viikon startattua koti alkoi näyttää jo kodilta. Eilen pesimme vielä sohvan.

Hankkiuduimme muuton aikana kaikesta turhasta eroon, mm. parista vanhasta huonekalusta, johon emme olleet tyytyväisiä. Tulevaisuudessa pitäisi ostaa vielä ainakin lamppuja, TV-taso ja pianon tuoli.

Tässä kämpässä on hyvä asua. Paljon plussia verrattuna vanhaan:

+ Rauhallinen, ”rikkaiden” asuinseutu. Lähiössä on enimmäkseen hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla on Porscheja ja niiden lisäksi pari hassua luhtitaloa. Me asumme samalla asuinalueella juuri kyseisellä Luhtitaloalueella. Aivan eri fiilis kuin Kangaslammen ghetossa, jossa täytyi tarkkailla selustaansa koko ajan.

+ Ensimmäinen kerros on oikeasti ensimmäinen kerros, maan tasalla. Oma etuovi, oma takaovi, oma takapiha. Tasainen maasto on täydellinen kuulonäkövammaiselle vaimolleni. Helppo liikkua.

+ Kattoon saa paljon lamppuja. Jälleen loistava näkövammaiselle vaimolleni, joka tarvitsee hämäräsokeutensa vuoksi etenkin talvella paljon valoa.

+ Oma sauna. Tätä olen odottanut.

+ Yhdistetty keittiö ja olohuone. Lisää kotoisuutta ja on jälleen paras mahdollinen vaimoni näkövammaa ajatellen – hän pysyy kokatessaan hyvin perillä siitä, missä Lotta on. Vanhan asunnon kaikki huoneet olivat hankalasti erillisiä yhdistetty käytävään ja vaimoni saattoi hukata tyttömme aika nopeasti omassa kodissaan.

+ Sijainti on loistava. Aika lähellä Kangaslampea, mutta silti niin sopivan kaukana. Noin viidensadan metrin päässä on Citymarket, josta saa kaiken tarvittavan, eli keskustaan asti ei tarvitse lähteä. Passeli meille kun meillä ei ole autoa. Lotan päiväkoti pysyy samana, sillä bussilla sinne pyyhältää vartissa. Aamurutiinit aikaistuu vain puolella tunnilla.

+ Oikea eteinen. Vanhassa huoneisto vain alkoi, ilman mitään naulakoita tai kenkätiloja. Kaikki piti mahduttaa kaappiin, mikä oli vaivalloista ja hiekka levisi kengistä nopeasti.

+ Hyvät varastotilat ja kaapit. Järkevästi omat tilat kaikelle. Sisävarastotila on todella tilava (pitäisi kyllä siistiä se, siellä on jotain muuttotavaraa vielä) ja sen lisäksi löytyy erillisestä rakennuksesta perinteiset kanaverkkovarastot. Pihalta löytyy tietysti ulkoiluvälinevarasto. Lääkekaappikin on erikseen.

Jos joitakin ”miinuksia” pitäisi lähteä etsimään… niitä on hyvin vähän:

– Naapurit aika lähellä. Takapihan oleskelutilaan mentäessä 20cm päässä on toinen naapuri ulkoilemassa. Toisaalta lisää sellaista naapurikeskeisyyttä, joka on meille suomalaisille vähän vieras käsite. En tiedä onko se sittenkään huono juttu. Ikkunaverhot kannattaa myös pitää kiinni, jos haluaa ettei naapuri näe ihan kaikkea tupakalla ollessaan. Nyt kun tosiaan ollaan maan tasalla, eikä kerrostalojen tapaan hieman maasta ylempänä, jonne ei helposti näe lenkkipolulta.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää