Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Alkoi olla jo ikävä linja-autoja. En muistanut miten mukavaa bussissa olikaan istua ja ajatella. Hinta on ainoa joka kirpaisee, mutta pian on hankittava linja-autokortti.
Nyt on sitten muutettu. Kamoja olen ”yrittänyt” saada järjestykseen, mutta se on vähän vaikeaa kun on joka paikka kipeä. Etenkin selkä oikuttelee. Jouduin avustamaan nimittäin muuttofirmaa, kun eivät saaneet pianoa kahden miehen voimin portaita ylös. Siinähän se selkä sitten meni. Kaiken lisäksi taisivat kolhia pianoa niin että yksi jalkapala on matalempi/hajonnut ja piano keikkuu…
Sänkyä, mattoja, joka huoneeseen lamppua, keittiönpöytää ja -tuoleja, eikä tietokonepöytää ja -tuolia ole. Paljon on siis hankittavaa. Nettinopeus säilyy sentään samana 30 megaisena, mikä on erittäin erittäin positiivista.
Asunto on juuri sellainen mitä haimme. Saimme pyykinpesukoneen äidiltäni (iso kiitos!) ja sitä on käytetty tiiviisti päivästä 1 lähtien. Kaapeli- ja pistorasioita sekä kattolamppupistokkeita on joka huoneessa ainakin 2, kokopitkä jääkaappi ja pakastin löytyy… Nyt loppui piuhelimesta kirjoitustila ja pysäkkini on kohta. hyvää tiistaipäivää. Palaan asiaan.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
