Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Joskus on kiva katsoa mitä vuosia sitten tapahtui. Nykyistä säätilan vaihtelua syytetään jälleen – yllätys, yllätys – ilmastonmuutoksesta, mutta tasan kolme vuotta sitten tähän aikaan oli ihan samanlaista epävakautta. Toisaalta, varsinainen ilmastonmuutos taisi alkaa jo aikaisemmin, tai ainakin sen vaikutukset. Mutta tulisipa ne lämpimät kesäsäät jo.
Tasan kolme vuotta sitten vietin lukion kulta-aikaa. Tai no, en tiedä oliko aika niin kultaista. En koe saaneeni varsinaisesti mitään aikaiseksi. Olisin voinut opiskella paremminkin, mutta olen melko laiska opiskelija. Aivoni säästävät kapasiteettia jatkuvasti. Jos olisin käyttänyt tietouttani täydellä teholla, olisin varmasti saanut parempia arvosanojakin. Koulumenestys vuodesta 2000 oli tullut alas aika vauhdilla. Mutta olen tyytyväinen että ainakin yhden kerran keskiarvoni kipusi sinne yhdeksänpistenollaan. No onhan vessapaperikin paperia…
Kolmessa vuodessa moni asia on muuttunut, mutta joskus käy niin. Aika elovuosien 19 ja 20 välillä on varmasti monelle muullekin muutoksen aikaa. Pari vähän etääntynympää kaveria tippuivat melkein tuoliltaan kun saivat kuulla että olen ollut jo kolmisen kuukautta kihloissa. Mutta olen silti sitä mieltä että ulkonäkö tai elämäntilanne voi vuosien varrella muuttua radikaalistkin, luonne ei välttämättä muutu koskaan. Ulkoisten asioiden muuttuminen on väistämätöntä, sillä kuten esineet niin myös ihmiset kuluvat ja vanhenevat ajan mittaan.
Viimeajan muutokset ovat hyvinkin positiivisia. Hoitoni kannalta on tärkeää etten vastaanota sellaista mikä aiheuttaa minussa pahaa oloa tai ahdistusta (päätin aikaisemmin), joten saatan poistaa negatiiviset kommentit tai palautteet lukematta niitä. En halua yhtään pahentaa oloani, sillä nyt viime aikoina on mennyt hyvin, so far.
Tähän maanantaihin ei kuulu isompia muutoksia. Sään puolesta saisi kuulua. Toisaalta aurinkoa pilkottaa jo nyt enemmän kuin eilen. Minun pitäisi muuttaa tapojani ja lopettaa työtauko ajoissa, sillä kahvinjuonnin lopetettuani olen pitänyt omia taukoja Yliopiston atk-luokassa ja tauot tuppaavat venymään. Eli jatkanpa töitä. Tänään jäljellä viisikymmentäyksi päivää.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
