Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Joskus toivon olevani huonokuuloinen tai kuuro vaimoni tapaan. Ei tarvitsisi kuunnella sellaista mitä ei halua ja varsinkin huonokuuloisena pystyisi valitsemaan milloin kuuntelee ja milloin on täydellisessä hiljaisuudessa. Kuulevan puhelimen omistajan ikuinen riesa ovat lehtimyyjät. Minä olen sellainen ihminen että pyrin olemaan ystävällinen jopa vihamiehilleni. En lyö luuria miltei koskaan korvaan, koska se on törkeintä mitä puhelimessa voi tehdä, oli toisessa päässä lehtimyyjä tai ei.
photo credit: lincolnblues
Juuri äsken soitti jostakin mediafirmasta kamalan epäselvästi puhuva naikkonen. Perinteisesti kyselyt ”soitinko pahaan aikaan?” – joka on täysin turha kysymys, sillä myyjät jatkavat vaikka vastaisi myöntävästi, kokeiltu on – ja ”olettehan Roni Laukkarinen?” jne. Minut oli kuulemma merkitty jollekin etulistalle ja saisin maksimissaan viisi lehteä aivan ilmaiseksi! Heti ensimmäisenä sanoin että en halua tilata mitään. Homma haiskahti jo ennen suuni avaamista, mutta sanoin että ”no jos ilmaiseksi niin sitten”. Keskustelu jatkui tähän malliin (lihavoitu = lehtimyyjä):
– (liirumlaarumia erilaisista lehdistä) Pyörittelin silmiäni jo heti valmiiksi…
– En oikein lue lehtiä, mitä nyt Aku Ankkaa joskus vessassa.
– Laitetaan siis Aku Ankkaa vessalukemiseksi tulemaan Roni. Eli maksatte vain rapiat euron viikossa toimituskuluja.
– Jaa että ei olekaan ilmaiseksi? En halua tilata mitään.
– Roni, Tässä ei ole kyse tilaamisesta Roni, vaan etusi käyttämisestä Roni
– No jos sen euron viikossa niin menkööt…
– Roni, haluatteko toista lehteä Roni?
– Jos nyt vain sen Aku Ankan vessalukemiseksi ottaisi.
– Selvä pyy Roni. Laitetaan Suomen suosituin miestenlehti sinulle Roni tulemaan. Se olisi sitten sen 75 euroa 14 kuukauden määräaikainen sopimus Roni sinulle erityisesti kolmen erän maksusopimuksella.
– En halua tilata mitään, kuten sanoin.
– Tässä on etusi kyseessä. Saat Roni kolmen erän maksusopimuksen…
– Mikä se ilmaiseksi juttu oli? Ajattelin että jos saan ilmaiseksi tai edes puoli-ilmaiseksi niin sitten otan, muussa tapauksessa en. Mitä heität tähän väliin jotain tilausta, kun en ole tilaamassa mitään.
– 14 kuukautta ja kolmessa erässä Roni…
– En maksa mitään 75 euroa vaikka eriä olisi tuhat! Mä voin ilmatteeksi lehden ottaa mutta mitään en lähde tilaamaan.
– Eiköhän tämä ollut tässä, illanjatkot! *klik
Erityisesti ärsyttää että joka väliin pitää puhutella niin että homma menee jo naurettavaksi. En ole enää nykyään tottunut Roni-nimeen, enkä erityisemmin pidä että minua kutsutaan oikealla nimelläni.
Taisi siinä kirosanakin puhelun loppupuolella päästä kun hermostuin. Ärsytti kun viilataan häikäilemättä linssiin eikä uskota normaalia puhetta, joka kerta sama juttu… Olen iloinen että osasin pysyä lujana ja sanoa suoraan että en maksa pennin jeniä. Ärsyttää kun lehtimyyjät jankkaavat ja jankkaavat ja kusettavat minkä ehtivät. Ilmaisia tarjouksia, etuja ja bonuksia muka ja sitten lätkästään joku sadan euron tilaus päälle. Ei hyvää päivää. Missä ovat rehelliset puhelinmyyjät? Tarinoita huijaustarjouksista, lisämaksuista ja sitovista sopimuksista on pilvin pimein. Toisaalta jotkut myyjät jopa uskovat ensimmäisellä kerralla ja puhelu jää alle puolen minuutin mittaiseksi.
Kaiken lisäksi firmat polkevat vielä puhelintyöntekijöitä, jotka usein ovat nuoria. Eli lehtimyyjähuijareiden keskuudessa huijataan vielä niitä lehtimyyjähuijareita. Asiakkaiden kovatkin reaktiot jäävät puhelinmyyjän kestettäviksi. Ei se puhelinmyyjä usein ole syypää ”mainoskikkoihin” vaan taustalla hohottava yritys joka käärii rahat itselleen. Surkeaa palkkaa, kesätyöläisiä kusetetaan ja tuottoa hankitaan melkein laittomin keinoin. Eikä puhelintyö paljoa paina ansioluettelossa muulla tavalla kuin todistuksena siitä että viitsii tehdä paskaakin työtä.
Toisaalta voisin tehdä markkinointieston, mutta tuleehan tuolta tuutista joskus ”hyviäkin” tarjouksia. Esimerkiksi ihan ilmaisia juttuja on joskus mulle lähetetty joista ei tarvinnut maksaa pennin hyrrää. Toisaalta minut on niiden myötä varmasti lisätty vielä useammille markkinointilistoille, jonka myötä olen saanut vielä enemmän puhelinspämmiä.
Saan omaan puhelimeeni vielä vaimonikin ”tarjoukset”, sillä ainakin markkinointitiedoissa ja eri palveluiden rekisterissä hänen tiedoissaan on minun puhelinnumeroni. Hoidanhan vaimoni kaikki puhelinasiat hänen kuulovammansa takia. Usein tulee soittoja jolloin kysytään Veeraa, jolloin sanon että hän sattuu olemaan kuuro ja puhelu päättyy siihen.
Rehellisyys maan perii, mutta siitä eivät puhelinmyyjät ja -firmat välitä. Suomalaiset yritykset panostavat tuottoon, periaatteena saada asiakkaat ostamaan keinolla millä hyvänsä. Tämä häikäilemättömyys näkyy varmasti selkeimmin puhelinmyynnissä. Itse myyminen minua ei haittaa, mutta myyjien törkeä käyttäytyminen, jankkaaminen ja epärehellisyys on sietämätöntä. Pitäisi jossain vaiheessa kokeilla telemarkkinoinnin vastakäsikirjoitusta…
Agakonna
Yllättävän sitkeä puhelinmyyjä. Taisi ”ilmainen” lehti mennä sivu suun?
Päivi
Eksyin tänne Himoshoppaajan blogista, ja huomaan, että täälläkin valitellaan tavalliseen sävyyn sitä, mikseivät puhelinmyyjät tajua hienovaraisia vihjeitä ja lopeta puhelua… Turha siitä on myyjää syyttää (hehän saavat palkkansa siitä, että yrittävät viimeiseen asti myydä sinulle jotain), itseään sen sijaan voi hyvinkin syyttää kädettömyydestään, jos ei osaa sanoa tarpeeksi tiukasti ”kiitos ei”.
Tarjoan nyt aina toimivan ja yksinkertaisen tavan päästä eroon puhelinmyyjistä:
Myyjä: ”Hei, firma X:stä päivää, olisiko hetki aikaa/kiinnostaisiko sinua/haluaisitko ottaa osaa…”
Minä: ”Ei kiitos, hyvää päivänjatkoa vaan.”
Ja sitten puhelin kiinni. Turha jäädä vänkäämään tai selittämään, MIKSI sua ei kiinnosta, koska sitähän ne haluavat, keskustelua ja mahdollisuutta tehdä se myyntipuhe. Säästät molempien aikaa, kun lopetat puhelun kohteliaasti mutta tiukasti saman tien.
rolle
Sanoin kyllä (ja sanon yleensä) heti alkuun ”En osta mitään”. Pyrin olemaan kohtelias, en puhu päälle enkä keskeytä. En vain ymmärrä miksi ei ensimmäisellä sanomisella mene perille. Olen käyttänyt myös ”Ei kiitos, hyvää päivänjatkoa”, mutta näistä tällaisista tuntuvat saavan lisää vettä myllyyn; ”No kiinnostaisiko sitten tämä toinen tarjous”. Ja kyllä mä tykkään jutella, kunhan ei mene jankkaamiseksi. Sanoinkin että kokeilen tätä joskus jos satun muistamaan.
Petri
Päivin mainitsemaa repliikkiä, jossa kaupustelija kertoo heti kaupustelevansa jotain, ei ole kumma kyllä koskaan osunut kohdalleni. Myyjät yrittävät aluksi peittää sen, että yrittävät myydä jotain. On epärehellistä painottaa jotain ilmaista tarjousta tai sitä kun nimeni on nyt vedetty Stetsonista ja olen oikeutettu johonkin ihmeelliseen. Jos puhelinmyyjä sanoisi heti alussa olevansa puhelinmyyjä, kieltäytyisin kohteliaasti. Jos myyjä koettaa pissittää minua, minä pissin sen tyypin korville. ;-)
Päivi
Kohteliaat vihjeet eivät mene puhelinmyyjille perille siksi, että heidän vähäinen elantonsa on kirjaimellisesti kiinni siitä, että jatkavat keskustelua hinnalla millä hyvänsä. Mitä pidempi keskustelu, sitä varmemmin he saavat jotain myytyä. Lisäksi myyjän selän takana todennäköisesti kärkkyy myyjän esimies, joka antaa noottia ja nuhteita, jos myyjä lopettaa itse puhelun ennen kuin kaupat on tehty. Myyjä ei siis *saa* lopettaa puhelua itse.
Niinpä avainasemassa myyjistä eroon pääsemisessä on se, että katkaisee itse puhelun heti ”ei kiitos, moi moi” -ilmoituksen jälkeen. Itsekin puhelinmyyntityötä rutiköyhänä opiskelijana tehneenä voin sanoa, että ne myyjätkin ovat usein huojentuneita, jos ja kun ei tarvitse jaaritella sitä myyntipuhetta läpi asiakkaalle, joka selkeästi ei kuitenkaan aio ostaa mitään.
rolle
Petri, Sama homma minulla. En näköjään tekstissä maininnut, mutta tässäkin soitossa vastapäässä oli niin epäselvä henkilö että en edes aluksi tajunnut kyseessä olevan lehtimyyjä.
Päivi, Tiedän kyllä, kirjoitinkin hieman sivuten siitä miten puhelinfirmoissa työntekijöitä ”alistetaan” yhtä lailla. Voihan esimies antaa noottia vaikka vastapuhelija lopettaa puhelun ajoissa, mistäs sitä sivullinen suoraan näkee kumpi sen puhelun lopettaa?
Puhelun katkaiseminen heti sanomisen jälkeen on melkein yhtä kuin luurin korvaan lyöminen, ainakin niissä tapauksissa joissa myyjä jatkaa saman tien yhdellä henkäyksellä puhumista ”ei kiitoksen” jälkeenkin. Jos tämäkin myyjä olisi huojentunut ettei tarvitse jaaritella, olisi lopettanut puhelun heti kun alkuun sanoin että en tilaa mitään. Minä en halua olla epäkohtelias ja lopettaa puhelua väkisin jos toinen ei usko. Ihmisiä ne myyjätkin vain ovat.
Toisaalta, kai se puhelun lopettaminen on sitten vastaajan vastuulla kun kerran myyjät eivät saa puhelua itse lopettaa?
Petri
Päivin järjenjuoksulla myymälävaraskin on melkein syytön tekemisiinsä kun kauppias ei ole kyllin hanakasti suojautunut näpistelyltä. Selkärangatonta touhua.
illusia
Mulla on nykyään kunnon sotasuunnitelma kaikkia näitä vastaan:
Lehtimyyjille sanon asuvani ulkomaille. ”Jaa tämä tarjous ei sitten koskenutkaan teitä.. Hyvää päivänjatkoa”. Keksin tämän asuessani oikeasti ulkomailla, ja lehtimyyjä sattui soittamaan juuri ollessani viikon lomalla Suomessa.
Helsingin feissareille eli niille poloisille, jotka kaupittelevat järjestöjen jäsenyyksiä kaduilla, puhun pelkkää englantia. Tämän tajusin ollessani liikkellä ulkomaalaisen kaverin kanssa, ja kaveri tietenkin vastasi puhutteluun ”I’m sorry I don’t speak Finnish”.
Näin kellekään ei tule paha mieli ja usein tuskallisesta tilanteesta päästään kivuttomasti ja nopeasti yli. Työtäänhän he vain tekevä, mutta vähävaraisena henkilönä minulla ei muutenkaan ole aikomusta tilata lehtiä/mahdollisuutta antaa rahaa hyväntekeväisyyteen.
rolle
illusia, Hyviä vinkkejä, kiitos. Itse en kuitenkaan tykkää valehtelemisestakaan. Tässä tapauksessa se kuitenkin on varmaan kaikkia osapuolia helpottavaa.
Valehtelija soittaa kotiisi | Rollemaa.org
[…] Kantani puhelinmyyjistä on tullut varmasti selväksi artikkelissani “Missä ovat rehelliset ja asialliset puhelinmyyjät?”. […]