Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Viime viikon lauantaina kaupungilla pyöriessä törmäsin harvinaiseen moneen vanhaan tuttuun. Osaa moikkasin, osan kanssa jäin jopa juttelemaan hetkeksi ohimennen. Pisti miettimään kaveruutta ja sen merkitystä, kavereita, paljonko niitä loppujenlopuksi on, sellaisia ihmisiä, joita oikeasti joskus näen. Ei niitä kyllä enää paljon kuvioissa pyöri… tavallaan saan syyttää siitä itseäni.
En ole koskaan ollut kovin menevää tyyppiä, mutta perheen perustamisen myötä vielä vähemmän. On hyvä että viihtyy paljon kotona, mutta toisaalta olisi varmaan ihan terveellistä harrastaa myös muitakin ihmissuhteita vaimon ja lapsen lisäksi. Viime aikoina olenkin saanut hieman enemmän ihmiskontakteja aloitettuani kursseja ja töitä.
Facebookissa minulla on tällä hetkellä 329 kaveria. Jos ajatellaan niitä oikeina kavereina, se on hurjasti. Todellinen määrä on varmaan kymmenissä. Suurin osa tuosta luvusta on niitä jotka tuntevat minut netin kautta, irkistä, tai lukevat blogiani, jotka olen tavannut kerran joissakin riennoissa, jotka tunnen työelämän kautta, sivarin kautta, ja niin edelleen. Iso osa on myös vanhoja koulukavereita, joihin ei ole enää tiettyjen elämän tapahtumien jälkeen ollut yhteydessä.
Kuva: Ray-Franco Bouly
Joihinkin vanhoihin tuttuihin tosiaan törmää ihan vahingossa, varsinkin niihin jotka asuvat samassa pienessä Jyväskylässä. Esimerkiksi kaupungilla vahingossa tapaaminen tuntuu olevan yllättävän kiusallista, eikä oikeastaan välttämättä minun osaltani. Tapaamisen jälkeen väistämättä miettii miksi en ole tavannut tätä ihmistä enää vuosiin…
Sanojen ”kaveri” ja ”ystävä” merkitys on minulle häilyvä. Ystävä on tavallaan hyvä kaveri. Kaveri taas voi olla vähän tuntemattomampikin.
Omasta mielestäni hyvä kaveri tai ystävä on sellainen jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ja mielipiteet kohtaavat, joka ei tuomitse tai arvostele, joka osaa niin iloita kuin surrakin kaverin puolesta, ennenkaikkea jonka kanssa viihtyy hyvin, ilman että tarvitsee olla jotain muuta kuin on. Hyvää kaveria ei haittaa se kuinka paljon on yhteydessä – ei ole mitään kiintiötä, tai asennetta ”jos et tule / jos et soita / jos et jaksa, niin en ole enää kaverisi”, vaan jokainen tapaaminen on silti yhtä hyvä. Toisaalta hyvän kaverin kanssa tulee oltua useammin koska ajanvietto on tavanomaista kivempaa. Tällaisia hyviä kavereita minulla on varmaan yksi tai kaksi. Jos sitäkään.
Kuva: Gregory Bastien
Minulla on yhä hyviä kavereita, joihin suhdetta pitäisi parannella. Pahimpien elämänvaiheiden ja masennuskausien, ja perheen perustamisen jälkeen alkaa olla pikkuhiljaa taas aikaa tavata kavereita ja saada uusia. Parhaat kaverini taitavat olla irkissä. Irc on väline jolla kavereihin pitää yhteyttä päivittäin ajasta tai paikasta riippumatta.
Tutustun uusiin mukaviin ihmisiin mielelläni. Hihkaise jos jostain syystä haluat olla kaverini.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Henkka
Itekki kauheesti miettiny noiden sanojen merkitystä ystävä on ystävä ja kaveri on kaveri
Pekafu
Oon monesti miettiny omia porukoitakin, ei ne oikeesti oo yhteydessä kun muutamaan kouralliseen ihmiseen työelämän ulkopuolella jos ei lasketa töitä ja sukulaisia, ei sillä että se ois huono asia välttämättä, jos elää muuten täyteläistä elämää niin ei se mun mielestä oo mikään ongelma.
Ne jotkut joiden kanssa ollaan sitten yhteydessä on semmosia että sitä aina naureskellaan että pitäis olla useammin yhteydessä ja sanotaan että pitää nähdä taas pian. Loppu peleissä kukaan ei kuitenkaan suutu jos ei olla yhteydessä aivan kokoaikaa joten tilanne on oikeen hyvä.
Omalta kohdalta voin sanoa että muutama aika läheinenkin kaveri on muuttanu aika kauaks niin en oo sitten nähny niitä pitkään aikaan mutta uskoisin että ollaan kuitenkin ihan hyviäkin kavereita keskenämme.
Itellä ei oo oikeestaan yhdenkään tuntemani ihmisen kanssa mitään hampaan kolossa joten kaupungilla nähdessä sitä morjestaa oikeestaan jokaiselle vanhalle koulututullekin.
Noista sanoista en osaa nyt lähtee sanomaan mitään. Oli joku ajatus mut se katos tossa ylempiä ajatuksia kirjottaessa.. eiköhän näillä pääse kanssa aika pitkälle.
Piparnakkeli
Montakohan vanhaa ystävää minullakin on, joiden kanssa en ole enää juurikaan yhteyksissä? Ja mitähän syitäkin tuohonkin on? Muutto toiseen kaupunkiin? Arvomaailmojen etääntyminen? Jotain muuta? Mutta sitähän se on, että vanhat kaverit ”katoavat tutkalta” ja uusia tulee. Se on vain sitä elämää…
Facebook (oma kaveriluku tällä hetkellä 173) tuntuu hämärtävän nykyään kaverin ja ystävän välistä, häilyvää rajaa. En edes pidä Facebookia varsinaisena kaveripalveluna, vaan lähinnä verkostoitumisvälineenä. Toki siellä on hyviäkin ystäviä, mutta toisaalta jotkin kaverit eivät edes koko palvelua käytä.
Viimeiseen pointtiisi siirtyen; Tämä kuulostaa hieman tyhmältä – varsinkin näin julkisesti sanottuna – mutta haluan olla kaverisi.
JeeVee
Minä voin sanoa suoraan, valehtelematta ja rehellisesti, että minulla ei ole kavereita. Löysin blogisi Googlesta, onpa mielenkiintoinen aihe!
Minulla oli kavereita viimeksi ala-asteella ja yläasteella, sitten toisen asteen opinnoissa ja kaikki nämä ns. ”koulukaverit”. Heti kun koulut päättyi, niin kaverit myös. Minä olen yläasteesta asti oppinut selviytymään yksin. Nyt minulla ei ole kavereita 10+ vuoteen.
Minä viihdyn yksin. Lapsena kun olin 16-vuotias, kesälomat pyöräilin YKSIN kaupungista toiseen, olin tekevä ihminen ja laihakin. Olen sitä edelleen, koska sisimmissäni olen edelleen ”lapsi”. Haluan liikkua, netissä istumisen sijasta, ja netistä puheen ollen paastoan aika usein netissä. On päiviä, jolloin minun ei tee mieli nettiä (yleensä aurinkoinen päivä).
Nyt. Syy miksi me aikuisena halutaan kavereita, on koska lapsena meille sanottiin, että ilman ei pärjää. Tiedän aikuisia, mm. äiti joka ei yksin uskalla lähteä edes kaupungin sisällä toiseen paikkaan, koska bussia täytyy vaihtaa!!! Hän voi mennä vain, jos on kaveri mukana. Aikuisia!!! Minä olen 30, kävin yksin Saksassa viisi kertaa osaamatta sanaakaan saksaksi. Ja samat ihmiset yrittivät sanoa, etten tule pärjäämään, jäisin vain kotiin!!! Ihmiset, jotka eivät uskalla kotikunnassa bussia vaihtaa!!!
Minä en ole Facebook, Twitter, some ym ym ym. En tarvitse virtuaalikavereita ja olen lakannut juttelemasta ns. nettikavereille. He ehkä juttelevat, mutta se on tekstiviestintää. Haluan aitoa viestintää, jossa näkee kuka puhuu. Sitten kun kerroin tämän, olin muka ”muista piittaamaton”. Minä etenen elämässä!!!
Todellinen ystävyys on sitä, kun on paras ystävä itselleen.
Silloin tekee aidosti sitä mikä kiinnostaa ja riidat nollissa.
Minulla on jopa 1 Mb/s netti koska juuri viime vuonna tuli sellainen fiilis, etten nauti enää netistä. Kyse tuskin on masennuksesta vaan siitä, että on mukavempaa viettää aikaa ulkona, oikeiden ihmisten parissa kuin näin netissä virtuaalisesti katsella jonkun elämää.
Nettiin menen enää lukemaan juttuja kuten nämä sinun jutut, katselen YouTubesta en kissa videoita vaan videoita joista opin uutta mm. tiedettä ja viimeksi katsoin kuinka laihduttaa muutama kilo!!!
Lisäksi kuuntelen musiikkia netistä, joka sekin toimii, vaikka on 1 Mb/s netti Spotify Freellä.
En ole ollut koskaan tyytyväisempi elämääni kun lakkasin etsimästä parisuhdetta, kavereita, nopeaa ja edullista nettiä. Nykyinen netti maksaa vuoden ajan 7,90 euroa ja on ELISAlta.