Mielialasta ja uusista projekteista

Päivät vaihtuu nopeasti kun elää sumussa ja tekee täysillä asioita, enimmäkseen kivoja sellaisia. Ahdistuksen hoidossa ehkä tärkeintä on ollut itsensä kiireisenä pitäminen. Siinä piilee tietysti se vaara, että ei huomaa milloin on oikeasti hajalla ja milloin tarvitsee lepoa. Onneksi introverttiluonteelleni on välttämätöntä, että pidän vähintään yhden päivän viikosta täysin antisosiaalisena. Useimmiten jos menoja ei ole suunniteltu, melkein koko viikonloppu pysyn verhot kiinni sisällä, enkä vastaa välttämättä edes puhelimeen.

Mieliala

Mieliala on ollut tänä vuonna enimmäkseen positiivinen, ahdistuksesta huolimatta. Hyviä fiiliksiä ei pitäisi nähtävästi kirjoittaa auki, sillä vaikka helmikuussa koputin puuta, on sen jälkeen ollut vaihtelevasti myös huonompiakin päiviä kosolti.

Se on jännä, miten toisena päivänä ajattelee tulevaisuudesta, suunnitelmista ja haaveista hyvinkin toivekkaasti ja optimistisesti ja toisena päivänä ei usko että mistään seuraa mitään hyvää. Etenkin usko omaan tekemiseen on välillä aivan jossain pohjalla. Vaikka itseluottamus ja oman työn arvostaminen on vuosien varrella kasvanut, jotenkin sitä liian monesti ajattelee kaikkea järkeä vastaan että kaikki menee aina ihan yhtä pieleen kuin ennenkin.

Kun tekee koko ajan paljon luovia juttuja, tulee myös monesti ahdistusta siitä, että mikään ei ole tarpeeksi. Itsestään puristaa täydellisesti päivän aikana mehut ulos ja vielä vapaa-ajallakin tiristää jostain intoa bloggailutouhuihin, omiin koodiprojekteihin ja musiikin tekemiseen. Osa blogeista ja harrastuksista (kuten tämä Rollemaa) on vähentynyt ihan pelkästään siitä syystä, että ahdistaa liikaa. Ei siitä tule yhtään mitään, kuka näitä jaksaa seurata, kaikki muut osaavat paremmin -tyyppiset ajatukset valtaavat mielen, eikä tule sitten ryhdyttyä enää. Eräällä tavalla liika luovuus tappaa kaiken luovuuden kun luovuusblokki iskee.

Kirjoittaminen ja uusi blogiprojekti

Olen alkanut kirjoittamaan entistä enemmän englanniksi. Jossain vaiheessa arjen pyörityksessä on käynyt niin, että ilman todellista kipinää aiheeseen ei riitä enää energia kirjoittaa kerralla kokonaista bloggausta, mutta kaikki asiat eivät tweettiinkään mahdu. Löysin appsin nimeltä Moodcast, jolla pystyin helposti tarkkailemaan mielialoja ja hoitamaan ahdistusta. Saman appsin tekijöiltä aloin käyttämään sovellusta nimeltään Journey, jolla pystyn kirjoittamaan lähinnä itselleni nopeita päivän kuulumisia. Näistä merkinnöistä Moodcast poimii negatiiviset ja positiiviset sanat ja piirtää sen perusteella käppyrää. Koska appsi toimii vain englannin kielellä, aloin kirjoittamaan englanniksi.

Tästä tullaankin uusimpaan projektiini. Edesmennyt IT-blogini Problemsolv.in siirrettiin toisen yritykseni Admin Labsin yhteyteen, mutta uuden markkinointisaitin myötä se kuopattiin. Olen jo jonkin aikaa haikaillut uutta englanninkielistä, nörttiaiheista blogia. Pari viikkoa ideoita ja ajatuksia pyöriteltyäni löysin loistavan domainin, geekylifestyle.com, johon lähdin rakentamaan vision pohjalta blogia. Reilun viikon olen nyt blogia työstänyt ja kohta saan sen varmasti pihalle. Tiedotan varmaan vielä erikseen siitäkin täällä Rollemaan puolella.

Kirjoitan sen verran moneen nichelliseen blogiin, että nichetön Rollemaa on jäänyt todella paitsioon. Tuntuu, ettei nichettömästi osaa enää kirjoittaa, aina pitää olla jokin kohde ja aihe. Moni on ihmetellyt, miten ehdin kirjoittaa niin moneen blogiin, mutta itselleni tekstin tuottaminen ei ole yleisellä tasolla mikään hirveän aikaavievä prosessi.

Erityisesti helppoa kirjoittaminen on silloin kun saan jonkun tuotteen tai asian pöydälle, josta innostun. Silloin tekstiä syntyy oikeasti jopa puolessa tunnissa (myönnettäköön, harvassa ovat noin nopeat rypistykset). Tämänkin bloggauksen kirjoitin alle tunnissa, mutta eipä tällaista liirulaarumia hirveän pitkään mieti. Ajatuksen virtaa -tägillä tekstejä on Rollemaassa kolmasosa juuri tästä syystä. Mutta enpä bloggaamisesta ole ressaillut ennenkään, joten antaa mennä vaan omalla painollaan.

Perhe ja läheiset

Kotona voidaan hyvin, Lotta täyttää kohta kahdeksan vuotta ja Manu kesällä neljä. Erityisesti lapsissa huomaa ajan kulun. Isäukon kanssa olen pitänyt yhteyttä ja koska tykkään pitkistä kävely- ja juoksulenkeistä, ajattelin tehdä reippailureissun Hankasalmelle lähiaikoina. En sentään sinne asti kävele, vaan juna-asemalta maalle on sellaiset kymmenisen kilometriä. Samalla vähän vaihtelua kun yksin tepastelee. Ukon syöpä on usein vallanut ajatuksia, mutta olen samoilla linjoilla isäni kanssa.

Semmosta

Pää pyörällä, krooninen väsymys, yleistynyt ahdistuneisuus, mitä näitä nyt on, mutta semmosta se on. Keskittyy tekemään parhaansa, eikä jää tuleen makamaan jos feilaa tai ei suju. Ja muistaa kuunnella enemmän itseään kuin muita.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää