Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Olen musiikin suurkuluttaja. Vaikka kuuntelen yleisesti ottaen musiikkia erittäin monipuolisesti, kuuntelutottumukseni kuitenkin nykyään painottuvat lähinnä kevyempään ja raskaampaan metallimusiikkiin. iPodillani oli puolen vuoden ajan samat levyt – sekalaista metallia doomista black metalliin. Tällä hetkellä soitin sisältää pelkkää melodista death metallia, joka onkin yksi ehdottomista lempigenreistäni. iPodin artistilista sanoo seuraavaa: Amon Amarth, Arch Enemy, Before the Dawn, Blinded Colony, Blood Staind Child, Dark Tranquillity, Deadlock, Disarmonia Mundi, The Duskfall, In Flames, Miseration, Misery Inc., Mors Principium Est, myGrain, Naildown, Norther, Omnium Gatherum, Satariel, Scar Symmetry, Skyfire, Soilwork, Sonic Syndicate, Stam1na, Wintersun, Pain Confessor.
Melodinen death metal modernisoitui varsinaisesti 90-luvun aikana eri vaikutteiden ja tekijöiden seurauksena, jolloin myös varsinainen Göteborg-tyyli (Gothenburg-style) kehittyi (aloittajina pidetään bändejä kuten Dark Tranquillity, Ceremonial Oath). Melodeathista minua eniten sytyttää juuri Ruotsista lähtöisin oleva Göteborg-tyyliksi kutsutun tyylilajin omaavat bändit. Näistä lemppareitani on muunmuassa Scar Symmetry, Soilwork, Blinded Colony ja Dark Tranquillity.
Melodinen death metalli (varsinkin Gothenburg-sound) on mielestäni hyvää koska:
- Kappaleet ovat melodisia
- Musiikki ei ole välttämättä kovin synkkää, vaan voi sisältää hyvinkin iloisia melodioita
- Yleensä (ainakin tyypillisessä Göteborgissa) on death gruntin lisäksi selkeä laulu, ainakin kertosäkeistöissä
- Monipuolisuus
- Musiikki ei ole kevyttä, mutta ei välttämättä aina kovin raskastakaan
- Helppoa kuunneltavaa, helposti uppoavaa
Metalcore ja Melodic Death Metal on joskus sotkettu keskenään. Jotkut bändit voivat olla molempia. Esimerkiksi Killswitch Engage on hyvin lähellä molempia genrejä.
Joitakin bändejä on kritisoitu kloonaamisesta. Luin tässä taannoin arvostelun Sonic Syndicaten levystä Only Inhuman (2007), josta sanottiin jotain että ”tätä on jo kuultu. Monet saman genren bändit ovat tehneet vastaavanlaisen albumin mutta paremmin”. Vaikka melodeath-bändejä on paljon ja syntyy kuin sieniä sateella, minusta kappaleet tai levyt eivät kuulosta samalta. Tähän asti olen vain todistanut taidokasta musiikkia.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
