Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Viime päivät ovat olleet aikamoista väsymystä täynnä, sen takia en ole jaksanut kirjoittaa mitään. Nukuin keskiviikkona neljästä kahdeksaan ja eilen puoli tuntia. Tänään nukuin kymmeneen. Matikan koe oli tarkoitus tehdä kahdentoista aikoihin. Olin jopa lukenut, puolisen tuntia. En tehnyt tällä matikan kurssilla oikeastaan mitään, enkä kuunnellut, kaikki meni ohi. Ei vain napannut tilastotieteelliset tapahtumat, normaalijakaumat tai vastatapahtumat. Meni järki. Sen mukainen on koetuloskin. Koe meni huonosti. Ehkä tosi huonosti. Osasin jotain ja jotain en taas osannut. Ensi vuonna sitten korotan matikan numeroani. Kai. Ehkä. Joo. Matikkafysiikkakemia ovat aina olleet heikoilla minulla.
Tein koetta noin puolitoista tuntia, kunnes lähdin vetämään. Ostin karkkia kolme pussia (kaksi erilaista aakkosta ja Vanhat Autot) sekä Mountain Dewin. Ulkona on ihana ilma, tuulee niin kivasti ja puut säteilevät vihreyttä. Ja lämmin. Ah. Kun kävelin kotiin bussipysäkiltä, tuuli vihelsi avatussa pullossa, mitä pidin kädessäni. Oli aika mukavaa. Kesä on mukavaa. Ensi viikolla tarvitsee vielä tehdä helpommat kokeet: maantieto, espanja, uskonto ja äidinkieli. Ja hakea jäätelö ja nippu papereita lauantaina. Ehanaa. Sitten onkin jo kesäloma. Vaikka nytkin jo tuntuu siltä.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
