Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tiistai-aamuna kello 06:35 sain yhden lahjan. Yllätyin kun huomasin, että sain isältä Sony Ericsson z200-puhelimen sijasta Advent 256mb mp3-soittimen. Toivoin kyseistä puhelinta, tai kovalevymp3soitinta, mielellään ipodia tai jotain muuta vähintään 4gigaista. Jätin laatikon avaamattomana pöydälle, koska 6:40 lähti bussi. Lähdin juoksemaan bussiin, jotta ehtisin ajoissa Helsinkiin menevään koulubussiin.
Kun illalla tulin kymmenen jälkeen, olin todella väsynyt, kun olin kävellyt ja rampannut koko päivän ympäri Helsinkiä (istuin bussissa vain 8 tuntia meno- ja paluumatkalla). En kiinnittänyt lahjaan kovin paljon huomiota, enkä jaksanut vielä edes tutustua siihen. Kun sitten seuraavana päivänä päätin kokeilla sitä, tajusin että soitin oli poissa. Isä oli antanut sen siskolle, koska ”en ottanut lahjaa vastaan”. En sanonut suoraan, että en halua sitä, iskä vain oletti että en ole kiinnostunut. Nyt se on sitten pysyvästi siskon mp3-soitin.
Minun syntymäpäivät olivatkin toisten synttärit. Olin koko syntymäpäivän yksin, mukavasti poissa kaupungista (kenenkään ei tarvinnut kärsiä minusta tiistaina 1.11.), en saanut keltään lahjoja, enkä juhli mitenkään. Synttärithän ovat periaatteessa ohitse, kun syntymäpäivä on mennyt ohi. Mutta silloin kun juhlitaan virallisesti toisena päivänä, synttärit kestävät pitempään. Äiti sanoi että torstaina (tänään) voisin jotenkin juhlia, mutta nyt kun mainitsin siitä, niin vastaus tuli ”voit juhlia sitten kun täytät 18” ja ”aika lyhyellä varoitusajalla sitten päätit…”. Ihan kivaa. Nyt on fiilikset katossa (fiilikset maassa haudattuna 2000000 kilometrin syvyyteen). Synttärit ilman lahjoja, juhlia ja ystäviä. Hyvää syntymäpäivää minulle.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
