Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Pidän tietokoneisiin liittyvistä haasteista ja päätin asentaa Macin PC:lle, varakoneelleni Aaveelle (nimeän jokaisen tietokoneeni tunnistamisen vuoksi. Koneitani ovat Peikko, Minion, Aave, Ippe II (numerolisä johtuu siitä kun penakone Ippe Ensimmäinen kuoli emolevyvaurion myötä), Torttu ja Turmio). Monet ovat sitä mieltä että se ei ikimaailmassa onnistu ja itsellenikin oli tullut jostakin sellainen kuva. Mistäköhän, nimittäin Apple on kautta aikojen ollut kamalan kaupallista ja suljettua tavaraa.
Tunnetusti Applen tuotteissa kaikki rauta pitää olla valmistajan omaa, lisälaitteista lähtien. Itsehän en pidä kyseisestä järjestelystä ollenkaan, siksi teenkin niin että ostan Applen tuotteita, mutta käytän esimerkiksi iPodissa Jailbreakia ja Leopardia PC:llä. Noihin iMacceihin ja Macbookeihin minulla ei ole varaa, kun Macin hinnalla saa kolme tehokasta PC:tä joissa paremmat ominaisuudet…
Tämä artikkeli ei ole opas, enkä sellaista tule kirjoittamaan. Kirjoitan lähinnä käyttökokemuksia. Maccia en ole koskaan oikeasti käyttänyt ja kokemuksenhaluisena tahdon oppia tätäkin järjestelmää käyttämään. Appleistien keskuudessa taitaa olla halveksuttavaa edes kehua asentaneensa macin PC:lle, mutta se on minun tapani protestoida. Ihan sama vaikka en oikeaa maccia omistakaan, ei haittaa vaikka en ole tr00. Saman saa hoidettua myös virtuaalisesti tyyppaamalla Macin virtuaalikoneeseen, mutta on paljon kivempaa kun Mac on asennettu oikeasti.
Sanon nyt asentamisesta ainakin sen verran, että helppoa (minulle tietenkin kaikki on helppoa, eh heh heh, mutta tavalliselle pulliaiselle ainakaan) se ei PC:lle ole missään nimessä. Kuten jo sanottua käyttis ei tunnista koneen sisuskaluja omakseen, koska Maccipuolella rauta on liiankin hyvässä yhteistyössä järjestelmän kanssa. Apple-politiikassa on kyllä isot plussat ja miinukset puolin ja toisin.
Snow Leopard vaikuttaa todella mukavalta. On tullut testailtua muutamia Macille tarkoitettuja ohjelmia. Ja innostuinpa asentamaan Mac-version uudesta Photoshopistakin. USB-laitteet toimivat Logitechin webkameraa myöten. Eniten pidän siitä että iTunes+iPod toimii niin sutjakkaasti Macilla (mikä ei toisaalta ole yllättävää, onhan iTunes ja iPod molemmat Applen keksintöjä ja niin ikään natiivisti parhaiten toimivia).
Tiedostoselain Finderiin on vielä paljon tottumista, vaikka käytänkin tottuneesti komentoriviä sillä Macissa toimii samat unix-komennot kuin Linuxissakin. Tähän väliin mainostettakoon vielä uutta yhteisöpalvelua Wakoopaa, jonne rekisteröidyin erään lukijani ja uuden irc-tuttuni Lampun houkuttelemana noin viikko sitten. Kyseinen palvelu auttaa löytämään uusia ohjelmia ja pelejä ja on näin ollen loistava apu Mac-experimentissäni.
Maccitestailut jatkuu ja tuntuu mukavalta kun tietokonepöydällä on vieri vieren kolme suosituinta käyttöjärjestelmää näytöillä auki. Synergy pelaa jokaisessa oikein hyvin ja mahdollistaa saman näppäimistön ja hiiren käyttämisen jokaisella koneella (niille jotka eivät tiedä: voin siirtää hiirtä näytöstä reunan yli hiiren kursoria koneelta toiselle ja käyttää näppäimistöä sillä koneella missä hiiri kulloinkin on, nyt windows-mac-linux-välillä).
Minusta jokaisessa käyttöjärjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa ja jokainen soveltuu tiettyyn asioihin paremmin ja tiettyihin huonommin. Minusta on vain typerää sanoa jotakin huonoksi/paskaksi jos ei ole varaa tai mahdollisuutta käyttää/kokeilla, tai jos ei vaan osaa. Muistan kun pienempänä naapuri sanoi peliä paskaksi koska oli kateellinen kun ei itse sitä omistanut. Tai koska ei vain itse osannut pelata tai tajunnut ideaa. Itse tykkään käyttää Linuxia pääkäyttiksenä, Windowsia kakkoskoneella ja nyt Maccia testimielessä.
Olkoon tämä merkintä pienenä kannanottona aiheesta Macintosh. ”Oikeaa” Macciahan en siis omista, joten älkää tulko haukkumaan homoksi.
Joona
Macissa tosiaan on monia hyviä puolia, mutta on huonojakin. Makuasioita. Itse pidän OSXssä erityisesti unixista, fonttien renderöinnistä, tyylikkäästä (mutta melko muokkausrajoitteisesta) oletusulkoasusta sekä useiden ohjelmien nätistä ja helposta käyttöliittymästä. Ohjelmoiminen onkin sitten paljon vaikeampaa, kun tärkeät merkit löytyvät nimenomaan Macintoshin näppäimistössä ties mistä. Musiikki- ja leffantekohommissa olisi kuitenkin kirkkaasti ykkönen.
Asensin itsekin OSX Leopardin läppäriini muutamaan kertaan. Kaikki toimi täysin näytönohjainta lukuunottamatta..
Tomi
Minä olen nyt pari vuotta käyttänyt Macintosheja töissä ja minun mielestä ne tärkeät merkit ovat juuri oikeissa paikoissa. Ja ohjelmointityötä teen.
Joitain vuosia sitten tykkäsin rakennella ja säädellä, mutta ei enää. Minun pitäisi yhtä kotikonetta virittää ja ahdistaa se, että joudun kotelon avaamaan ja siirtämään sisukalut toiseen.
Macin parhaus on juuri siinä, ettei tarvitse säätää, vain tottua ;)
Viimeiseen lauseeseen sen verran, että myöhäistä selittää, olet jo ilmeisesti iPodin hankkinut.
Joona
Joo, tottumiskysymyshän se kai vain on. Varmaan tarvitsisi itsekin enemmän käyttää macceja niin rupeaisi sujumaan sutjakasti.
Kyllästyn aika usein johonkin tiettyyn teemaan koneella, yleensä menee sen kohdalla säätämiseksi. Olen tässä Linuxin suhteen odotellutkin, että koskahan Gnomeen tulisi kunnolla ulkoasuun liittyviä näkyviä uudistuksia. En tiedä tarkkaan minkälaisia, mutta jokin uusi olisi jo paikallaan.
Esittele työpöytäsi! | Rollemaa.org
[…] on kiintoisa tapaus. Kirjoitin asennuksen jälkeisiä tunnelmia kohta puoli vuotta sitten. Käytän konetta lähinnä Snow Leopardin testailuun ja tutkiskeluun, ja tietenkin iPod Touchini […]