Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Maanantaimetalli on vähän taas jäänyt maanantain kiireiden vuoksi kirjoittamatta. Siispä nyt tulee taas kolme biisiä kerralla, kun otan kolmen viikon maanantaimätöt takaisin. Tänä aamuna oli ensimmäisiä kertoja pakkasta tänä syksynä, joten ensimmäisenä biisinä toimikoon mahtavan Tuomas Saukkosen soolobändin Black Sun Aeonin kappale nimeltään ”Routa”.
Opethilta tuli hiljattain uusi albumi, Heritage, josta povattiin yllättävän epä-Opethmaista lättyä. Täytyy kyllä silti sanoa että kyllä tämä on sitä tuttua tunnettua Opethia. Oikeassa kuitenkin olivat, että kikkailu on siirtynyt enemmänkin tuonne 70-80-luvulle blacksabbathmaiseen fiilistelyyn. Levyllä ei kuulla yhtään örinää ja se on hyvinkin paljon Damnation-tyylinen, kuten myöskin luvattua. Diggaan kovasti jokaisesta biisistä, Introsta Outroon. Tässä yksi levyn taideteoksista, The Devil’s Orchard ().
Opeth – The Devil’s Orchard
Sitten vähän popimpaa. Tässä on kappale, jota olen luukuttanut viikkotolkulla. Kyseessä on yhdysvaltalaisen metalcore/melodisen death metal -poppoon suoltama kappale Collapsed, jossa lauleskelee myös Soilworkin ehana Björn ”Speed” Strid, jonka suustaan päästämät sulosävelet sulautuvat Ryan Clarkin äänen kanssa yksiin niin ällistyttävän hyvin ettei tahdo erottaa kumpi on kumpi.