Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Se on sitten viimeinen päivä maaliskuuta. Vielä viikko sitten luulin että kevät on saapunut. Aurinko paistoi ja lumi suli. Mutta nyt on satanut pari päivää pelkkää lunta ja palattiin takaisin tuimaan tammikuuhun. Minua ei haittaisi vaikka sataisi pehmoisia nalleja, kunhan se kevät tulisi.
Keskiviikkona oli lyhyt koulupäivä. Kun tulin kotiin, hiusvärini oli saapunut. Värjäsinkin melkein samantien. Väri ei näyttänyt vaihtuvan, koska pohjavärini oli niin tumma. Värjäsin kahteen kertaan; ensimmäisellä kerralla odotin 20 minuuttia, toisella 45 minuuttia. Nyt on tummanvihreä valoon reagoiva letti. Hämärssä hiukset näyttävät mustilta, valossa vaalean vihreiltä.
Eilen oli espanjan sanis. En muistanut taaskaan. Sanikset: 4, 4, 4, 4.5, 4 = 4. Jos saan kokeesta ysin, paljonkohan sanikset vaikuttavat? Niin ja niitä espanjalaisia oli taas tunnilla. Keskustelu sujui huonommin kuin tiistaina. Kuulin että españoolit olivat käyneet ennen tuntia Lounaispuistossa ryyppäämässä ja vain norssilaiset edustajat olivat tunnilla maistissaan (jos olivat). Eilen menin Veikolle suoraan koulusta ja tulin iltamyöhään kotiin.
Aamulla iPod teki taas tempun. Nykyään iPod tyhjentää ja päivittää itsensä kokonaan alusta joka toinen päivä! Olen miettinyt mistä se voisi johtua. Kun iPod on kytkettynä, en heti laita iTunesia päälle, eli joku ohjelma jota käytän sillä välin voi vaikuttaa iPodin tiedostoihin. Ja kun iTunes automaattinen päivitys käynnistyy, iTunes ei plärääkään kaikkia kappaleita nopeasti läpi, vaan poistaa kaikki soittimelta ja lataa kaiken uudestaan kirjastosta. Tähän menee pyöreästi rasittavat kaksi tuntia.
Mutta nyt jatkan äidinkielen esseen suunnittelemista. Kirjoitan tekstin Jack Cavanaughin – ”Kuoleman Uni” -romaanista. Mindmap tehtynä. Tästä se lähtee.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
