Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 4 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 32-vuotias.
Jäi maanantain ja tiistain maailmanlopun päiväkirja kirjoittamatta, mutta eipä tämä niin päivän päälle ole. Muutenkin yritän välttää sitä, että asettaisin itselleni liian epärealistisia päivätavoitteita, oli kyse sitten kirjoittamisesta, lukemisesta, työn tekemisestä tai siivoamisesta. Olen sen verran perfektionisti, että hinkkaan enkä osaa jättää mitään kesken, joten parempi tehdä vähemmän ja kunnolla. Muuten käy se perinteinen (jota en tietenkään etukäteen hahmota), että täytän päiväni tekemisellä, enkä saa mitään aikaiseksi tai ahdistun siitä että tekemistä on liikaa ja asioita jää seuraavalle päivälle. Olen vammainen erityisesti tässä asiassa.
Poika sairastui
6-vuotiaalla pojallani Manulla nousi lämpö viikonloppuna ja on röhinyt siitä lähtien. Luonnollisesti jäimme siis koko perhe kotiin, eikä Manu päässyt eskariin. Olemme nyt karanteenissa ainakin sen 2-3 viikkoa. Nykytilanteen varjossa on hieman huolettanut, että jos se onkin koronaa ja menee pahemmaksi. Toisaalta, lapset ovat säästyneet pahemmalta, se jos jokin on tässä pandemiassa hyvä asia. Suuri lapsikuolleisuus olisi kauhistuttavaa seurattavaa. Olen koittanut välttää googlettelua silloin kun Manulla oireet huononevat. Parina iltana hän on nukahtanut kesken iltapalan ja eilen erityisesti oli hyvin väsynyt ja veltto pitkin iltaa. Tänäaamuna näyttää vointi olevan taas parempi. Vaikka pojalla on viides sairastelupäivä, ei kenelläkään muulla perheenjäsenellä ole minkäänlaisia oireita. Viittaisi siis aika normaaliin flunssaan.
Kahvi loppui
Tiistaina, eli eilen loppui kahvi. Olen ollut viime aikoina äärimmäisen kofeiiniriippuvainen, joten jouduin pärjäämään energiajuomalla, jota sattui olemaan kaapissa. Päivällä oli niin hyvä keli, että ajattelin lähteä kävelylle ja samalla koukata kaupan ohi kahviostoksilla. Mestarin Herkussa ei onneksi ollut kovin paljon porukkaa, joten vaivihkaa kävin hakemassa Paahtimo Papun kahvia. Kotona avasin kahvipaketin ja kaadoin pavut pesään… vain tajutakseni, että eihän ne papuja olleetkaan – olin ottanut vahingossa pussillisen suodatinjauhatuksella! Jouduin imurilla vetämään pesän tyhjäksi, ettei menisi tukkoon. Kyllä harmitti, mutta äitini saa tästä hyvän kahvipaketin itselleen. Dominikaaninen jarapacoalainen kahvi on parasta maailmassa. Vaimoni onneksi kävi kolmelta töidensä päättyessä hakemaan minulle kahvia oikeassa muodossa. Yleensä en nauti kofeiinia kello kahden jälkeen, mutta eilen tein poikkeuksen.
Focus kateissa
Koko perheen kotonaolo on aiheuttanut lisähaasteita meidän vanhempien työntekoon. Välillä se sujuu ihan hyvin kun tytär tekee kouluhommiaan ja poika pelaa iPadilla, pleikkarilla tai puhelimella. Mutta puolen päivän jälkeen kun lapset turhautuvat tai kinastelevat, alkaa kupit mennä nurin. Edes vastamelukuulokkeet eivät auta kun tullaan kiskomaan hihasta.
Mummo on poissa
En haluaisi jatkuvasti valittaa, mutta viikko ei lähtenyt kovin hyvin käyntiin, kun kuulin sedältäni maanantaina, että mummoni oli nukkunut pois. En usko, että oli koronaa, hän oli pitkäaikaissairas. Sairauksistaan huolimatta hän jaksoi sinnitellä noin 90-vuotiaaksi. Harmittaa kun ei tullut enää käytyä katsomassa häntä, mutta minulla ei ole autoa ja isäni syövän ja kuoleman jälkeen en olisi osannut pitää itseäni kasassa. Mummoni ei käsittääkseni koskaan saanut tietää poikansa poismenosta, enkä usko että olisi sitä kestänytkään. Toisaalta, mummo oli ollut viimeiset vuodet jos ei dementoitunut niin ainakin sairauksien ja seniiliyden uuvuttamana menettänyt loputtoman eloisuutensa ja puheliaisuutensa, joten en tiedä kuinka paljon hän reagoi maailman menoon enää muutenkaan.
Mummolta opin paljon elämästä, hän oli maailman paras ja läheisin mummoni muutenkin. ”Jos saisi olla näinkin, niin hyvin menee” oli mummon motto, joka on uskomatonta, koska hän on ollut suurimman osan elämästään monisairas. Ei paljon valitellut muuta kuin kipujaan silloin tällöin sekä ikäväänsä pappaa kohtaan, joka kuoli 2001. Aina porskutti menemään. Rankkoja aiheita, mutta elämä on. En kirjoita mummostani erillistä kirjoitusta, vaikka muistoja ja juttuja riittäisi. Mummolla on nyt parempi olla.
Onhan tämä sinällään absurdia, että viime viikkoihin perusarjen ”koittaa parempia päiviä”, ei ole pätenyt. Viikko on toinen toistaan huonompi. Aina kun kuvittelee, että viime viikko sujui huonosti, joten tämän on pakko olla parempi, niin sitten vedetään matto jalan alta. Asioitahan tapahtuu, niille ei mahda mitään, osa jopa odotettavissa, mutta jotain positiivistakin olisi kiva kuulla joskus. Eipä näihin juuri itse pysty aina vaikuttamaan. Vaikea olla positiivinen silloin kun ympärillä ei tapahdu riittävästi hyvää. Ei(köhän) tämä tästä.
Töitä riittää
Työtä ainakin vielä toistaiseksi riittää, se on hyvä se. Enää en halua huonoja uutisia miltään rintamalta. Onhan tämä tilanne sinällään absurdi, edelleen.
Maailmanlopun tunnelma ei hellitä
Virus jatkaa räyhäämistään, paitsi Kiinassa ja Tanskassa jo ilmeisesti helpottaa, Ruotsi on kusessa. Siinäpä ne oleellisimmat.
Vaikka Roni Back sanookin, ”sitä paitsi kuka muka blogaa nykyään, c’mon, vlogaus on se juttu!” – minä blogaan, ja tästä eteenpäinkin. Olen miettinyt vlogausta, mutta en vain osaa luontevasti esiintyä videolle. Menen ihan lukkoon. Mutta pahinta siinä on, että en pidä itsestäni, varsinkaan itseni katsomisesta tai kuuntelemisesta, eli pelkkä videon editoiminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, vaikka muuten videon leikkaamisesta tykkäänkin.
Joitakin asiapitoisia aiheita on siis tulossa Rollemaahan myös päiväkirjakirjoittelun lisäksi, aiheista musiikki ja sovellukset on ajatuksia kasassa. Pistä siis blogi seurantaan, jos ei vielä ole. Nähdään taas samalla ruttolepakkokanavalla, eri ruttolepakkoaikaan!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
