Lyhyt elämäni tähän asti

Tätä fiilistä kuvaa seuraavat sanat: väsymys, laiskotus, turhautuneisuus, alakuloisuus, pöljäily, mölläily, mitäänsanomattomuus. Kuinka aika rientää ja mitään ei ehdi. No, tilanne muuttuu ja vaihtelee, täytyy elää päivä kerrallaan ja muistaa että mikään ei pysy ikuisesti ennallaan.

Koska en saa mitään muutakaan järkevää nyt aikaiseksi, päätän muistella menneitä meemin varassa, aivan kuten Insanity ja Dahlia hiljattain tekivät.

20 vuotta sitten

1. Olin rauhallinen, hiljainen, mietteliäs kolme ja puolivuotias (pienempänä kuukaudetkin merkitsivät jotain).
2. En ollut mikään vilkas lapsi.
3. Olin istunut keittiön pöydällä ja sanonut elämäni ensimmäisiä kertoja ”äiti, minua ahdistaa”.
4. Lempileluni oli pehmolelukissa, jolla leikin niin pitkään kunnes se kului ja hajosi.
5. Katselin kun isäni viritteli aparaattia, jota myös tietokoneeksi kutsuttiin.
6. En muista noista ajoista paljon mitään, eikä kovin montaa kuvaakaan ole tallella, jos edes otettu.

15 vuotta sitten

1. Olin 8-vuotias, vaihtanut koulukiusaamisen seurauksena koulua lähikylän pikkukoulusta (nykyään ollut vuosia purettuna) keskustampaan Cygnaeukseen.
2. Olin kulkenut linja-autolla yli vuoden ja opin tuntemaan kotikaupunkiani Jyväskylää paremmin.
3. Koodailin ensimmäisiä kotisivujani.
4. Olin perusluonteeltani yhä rauhallinen ja melko ujo. Todelliset kaverit harvassa.
5. Taisin kotona olla se joka istui tietokoneella eniten. Joskus yhteisestä tietokoneesta tuli tappelua.
6. Olin jo kirjoittanut päiväkirjaa pari vuotta.

10 vuotta sitten

1. En muista paljoakaan mitä tapahtui.
2. Kävin koulua, kaikkien aikojen todistusten keskiarvojen ennätys tapahtui: 9.0. Sen jälkeen tasaista laskua aina ylioppilastodistukseen saakka.
3. Muut harrastivat urheilua, minä olin kehno siinä. Niinpä käytin aikaani juttuihin jotka hallitsin. Tietokone hallitsi minua ja minä tietokonetta. En voi sanoa, että siitä haittaakaan oli.
4. Innostuin ensimmäisiä kertoja metallimusiikista. Tukkaa ei silti saanut kasvattaa, kristilliset arvot kotona ja koulussa kielsivät. C-kasettini takavarikoitiin, koska soitin levyraadissa liian raskasta musiikkia. Kotona yleinen mielipide kuuntelemastani musiikista oli ”sammuta se hirveä roikina”.
5. Äitini halusi minun opiskelevan ranskaa. En innostunut, koska luokassa ei olisi ollut yhtään poikaa. Ei kulunut kuin vuosi tai pari niin painostuksesta aloitin opiskelemaan. Opiskelin espanjaa ja ranskaa monta vuotta luokassa, joka oli lisäkseni täynnä tyttöjä. Lukiossa jäi kumpikin kieli kesken.
6. Aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa nettiin. Rollemaa (silloinen Rolleweb) oli syntynyt.

5 vuotta sitten

1. Valmistuin ylioppilaaksi Cygnaeus-lukiosta.
2. Kävin siviilipalvelusta. Palvelustani suoritin Jyväskylän Yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksella atk-tuessa. Erittäin antoisaa aikaa. Tätä kirjoittaessa staff-sivu löytyy vieläkin netistä. Rollemaassa sivaripäiväkirja on yhä tallella.
3. Tapasin ensimmäistä kertaa Veera-nimisen tytön, joka käytti IRCiä enemmän kuin minä, joka tykkäsi minusta oikeasti ja näytti sen. Veerasta tuli sittemmin vaimoni.
4. Olin masentunut. Suhde isääni oli huono. Itsetuntoni oli nollissa. En pitänyt itsestäni. Muutin hyvissä ajoin pois kotoa, heti kun vain oli mahdollista.
5. Olin kasvattanut tukkaa ahkerasti vuodesta 2006. Takatukan rehottaessa kokeilin hippinä olemista. Jos kiinnostaa tietää välivaiheetkin, tsekkaa vuonna 2009 tekemäni kuvagraafi.
6. Olin liittynyt Facebookiin. IRC-Galleria oli vieläkin suosittu.
7. Bloggasin 139 kertaa.

3 vuotta sitten

1. Vanhempani erosivat. Uutinen tuli minulle kiven takaa, enkä osannut käsitellä sitä. Minulle he olivat mallipariskunta ilman ongelmia. Ehkä suurin osa ongelmista tapahtui kotoa poismuuttoni jälkeen. Harmittaa etten ollut heihin enemmän yhteyksissä tuolloin. Tätä bloggausta on vähän vaikeampi lukea jälkeenpäin.
2. Tyttäni syntyi hätäsektiolla, paino 4200g, pituus 53,2cm. Yliajalla viikon ja liian iso tullakseen maailmaan normaalia kautta, lievähkö hoitovirhe kun synnytystä ei vaatimuksistamme huolimatta käynnistetty aiemmin. Sairaalasta käsin miniläppärillä sukulaisille heittämäni kuulumissivu on vieläkin netissä.
3. Vaimoni masennus pahimmillaan. Itsetuhoisuudesta oli jo päästy.
4. Rahaongelmat olivat huipussaan. Vanhat velat piinasivat.
5. Olin työtön, velkaantunut, ongelmainen. Sossu ja ruokajono tulivat tutuksi.
6. Muutimme keskustan Kauppakadun kämpästä Kangaslammen ghettoon.
7. Bloggasin 621 kertaa.

Vuosi sitten

1. Sain hyvän työpaikan, jossa olin työskennellyt jo tovin.
2. Kävin ensimmäistä kertaa Hollannissa.
3. Isäni osti Thaimaasta talon ja muutti sinne asumaan paikallisen vaimonsa kanssa.
4. Festaroin ahkerasti. Kävimme myös Veeran kanssa Tuskassa.
5. Elämä tuntui hymyilevän.
6. Bloggasin 228 kertaa.

Kuluneena vuonna

1. Elämä on pyörinyt pitkälti töiden ja perheen parissa.
2. …mutta olen viihtynyt sekä töissä että kotona erinomaisesti.
3. On väsyttänyt ennätysmäisesti.
4. Rupesin käymään salilla.
5. Ei mitään sen kummempaa mitä Rollemaasta ei voisi lukea.
6. Oma masennus on voiton puolella.

Eilen

1. Päätin mennä myöhempään töihin kun aamulla väsytti (joustavat työajat ftw!).
2. Töistä suoraan Hotelli Albaan Keski-Suomen Kuurosokeiden 25-vuotisjuhlaan. Paljon mukavia kavereita ja viittomakieltä. Lotta viihtyi muiden lasten kanssa.
3. Illaksi kotiin suoraan saunaan. Yksi olut.
4. Katsoin paskan elokuvan.

Tänään

1. Nukuin kuukauden parhaat 11-tuntiset unet. Veera lähti ulos kavereidensa kanssa, herätin Lotan päiväunilta ja valmistin ruoan.
2. Mölläilin ja koodailin.
3. Katsoin Michael Mooren Sickon.
4. En ole irkannut tai selannut Facebookia lainkaan.
5. Vähän höhlä ja jotenki innoton fiilis. Vielä varmaan elokuva ja sitten unille.

Huomenna

1. Nukun varmaan toiset hyvät yöunet tästä uutisesta huolimatta.
2. Katson lisää elokuvia ja tuttuun tapaan arvostelen ne.
3. En itse asiassa tiedä.

Vuoden päästä

1. Toivon olevani vielä samassa työpaikassa, jossa nytkin viihdyn niin hyvin.
2. Toivon olevani menestyneempi, arvostetumpi ja tietenkin parempipalkkainen.
3. Omistan ehkä uuden vaatekerran.
4. Vaimoni sairauden tila eli näkö ja kuulo ei ole huonontunut mihinkään suuntaan.
5. Ei, en tiedä kyllä yhtään missä olen ja mitä teen, eikä kyllä kiinnostakaan miettiä niin pitkälle. Minusta on aivan turha spekuloida. Elän päivän kerrallaan.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää